tiistai 29. marraskuuta 2011

You swore you were my friend, now I have to start all over again.

It's getting almost that bad again.
Unohdan, kuinka oikein nukkua yöllä.
Pyörin valveilla löytämättä hyvää ratkaisua.


Melatoniini nukuttaisi, mutta herätys on pian.
Kolme tuntia aikaa nukkua väsymys pois.
Ihan kuin ehtisinkin, hyvä vitsi, mainio.

En tiedä mitä teen tai mihin menen.
Ajelehdin eteenpäin jaksamatta välittää.
Itken kun hetken ajan välitän sittenkin, ei saisi.

Haluan koeviikon olevan jo ohi.
Olen liian väsynyt, en jaksa.
Miksi olen tällainen?
Seuraavalla kerralla liikunnassa paritanssia..
En suostu, minuun ei oikeasti saa koskea.
Saatan jopa sanoa opettajalle, teen jotain muuta?

Ei kommentteja: