Tarvitsen vuorokauteen enemmän tunteja kuin minulla nyt on käytettävissäni.
En yksinkertaisesti kykene kaikkeen johon pitäisi.
Olen liian väsynyt edes heräämään.
Iltaisin en yksinkertaisesti uskalla mennä nukkumaan.
Eilenkin se onnistui vain kahdella melatoniinilla.
Väsytti kyllä, mutta pelkäsin nukahtamista.
Kuinka häiritseviä unet voivat ollakaan?
Mistä ihmeestä siinä oli kyse viimeyönä?
Kouluun mennessä yritän kerätä itseni, kovin huonosti onnistuen.
Tänään sain kuulla näyttäväni väsyneeltä, isot silmäpussit kuulemma.
Miten se on mahdollista kun viime yönä kerrankin nukuin pitkään, peräti 8h?
Menen huomenna jälleen läksyt tekemättä, en vain ehdi enkä jaksa.
Tiedän, että pitäisi, mutta pitäisi myös nukkua.
Ai, eikö? Anteeksi.
On kummallista kuinka helppoa valehtelu tuntuu olevan.
Kuka oikein on totuuden arvoinen?
En minä varmaan ainakaan.
Olen sitten rikki, sillä ei ole mitään väliä.
Pitää vain hymyillä ja selvitä jotenkin päivästä toiseen.
Kyllä minä jaksan kaiken tämän työn mitä minulla on.
Mitä sitten, vaikka oikeasti tuntuu, että hukun?
Sillä. ei. ole. mitään. väliä.
On oltava vahva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti