keskiviikko 23. marraskuuta 2011

J'ai souvent trés peur, je manque de force.

 
Haluaisin istua kallioilla katsomassa merta.
Huutaa, itkeä, olla hiljaa, aivan mitä tahansa.
Voi jos kaikkeen saisi selvyyttä, tavalla tai toisella.

Viime päivinä en ole edes itkenyt, tunteettomuus?
Tunteille ei ole aikaa enkä oikeastaan edes halua tuntea.
Helpompaa olla välittämättä yhtään mistään, ei satu niin paljoa.

Eksyn, lähes itken ja tajuan kaiken tapahtuvan syystä.
Ranskankielistä musiikkia ja tunteet palaavat.
This isn't giving up, this is letting go.

Je sais, l'amour saura gagner.


Je dis "au revoir" et commencerai un nouvelle vie.
..j'espère.

Ei kommentteja: