Herään puolitoista tuntia ennen kuin pitäisi vaikka kuinka väsyttää.
Illalla istun sohvalla silmät hädintuskin auki ja lähes itken.
En jostain syystä vain uskalla mennä nukkumaan.
Olen naurettava tapaus, pelkkä vitsi.
Uppoudun omiin ajatuksiini enkä jaksa kiinnittää huomiota.
Yritän vain selvitä tavalla tai toisella, eipä silläkään oikeasti väliä ole.
Pysähdyn miettimään hieman enemmän ja tajuan, kuinka sotken aina kaiken.
Se oli minun syytäni.
Eilen pelkäsin nukahtaa ja tänään en vain jaksa.
Nyt voisin nukkua pienen ikuisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti