Jonotin viisi tuntia saadakseni Nightwishin uuden levyn, nimikirjoituksilla.
Ollessani kaupan ovella en enää tiennyt mitä tehdä, epätodellinen olo.
Seisoessani jäsenten edessä halusin itkeä, uusi levy, viimein siinä.
Kiitin Tuomasta ja kerroin, kuinka heidän musiikkinsa on auttanut.
Hän vaikutti hiukan hämmentyneeltä, vakavat kasvot ja "hienoa kuulla".
Pöydän luota poistumisen jälkeen olin aivan sekaisin, hengittäminen oli outoa.
Aikaisemmin päivä oli mennyt täysin päin seinää.
2h unta, sekä järkyttävän huonosti mennyt koe.
Illemmalla toinen, joka meni yhtä huonosti.
En jaksa edes välittää, sillä musiikki♥
Tajusin kotiin palattuani, kuinka paljon teeskentelen.
En osaa olla oma itseni, piilotan kaiken naamarin taakse.
Hakiessani levyä olin hetken ajan täysin aito.
Olin juuri niin haavoittuvainen kuin oikeasti.
Eikä se kai ollut edes paha?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti