no one knows, or really cares what you’re drinking, or the clothes he wear.

Yritin kirjoittaa kun olin edes hieman onnellinen, mutta epäonnistuin. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen ja pelkään kun en oikeasti osaa nukkua enää ja olen ahdistunut paska. Jos olisi sosiaalisesti hyväksyttävää maata keskellä koulua, tekisin sen ensi viikolla. Oksettaa ajatuskin koulusta ja en vain yksinkertaisesti jaksa enää. Tosin, ei tälle mitään voi, ei ole vaihtoehtoja.

Olen yrittänyt ymmärtää miksi asiat menevät niin kuin ne menevät, mutta oikeasti olen vain hankkinut itselleni lisää asioita, jotka varastavat yöunia. Yritän nukkua miettien asioita, joilla ei pitäisi enää olla mitään väliä ja yhtäkkiä niistä asioista rakentuu siltoja ahdistukseen, enkä enää voi nukahtaa. Haluaisin vain tämän kaiken pois, en kelpaa kenellekään tällaisena, ehkä pitäisi vain kadota? Jossain joskus sanottiin, että "it'[d] [be] better to burn out than to fade away", mutta en oikein usko. Minulla ei ole mikään vialla, olen muutaman kuukauden sisään aiheuttanut harrastuksellani enemmän itkukohtauksia kuin ehkä on tervettä ja en vain jaksa. Olen oikeasti kunnossa, sillä missään ei olue ICD-10 luokitusta, mutta en vain jaksa. Haluaisin pois, mutten voi tehdä sitä muille. Ei sillä, ei kukaan oikeasti välitä, mutta ehkä voin leikkiä sillä olevan vanhemmille jotain väliä elänkö vai enkö?

Pelkään ensi syksyä ja yliopistoa aivan kamalasti. Mitä siellä kuuluu tehdä kun haluaa vain niellä kaikki siniset ja toivoo nopeaa kuolemaa?