depression is a bit like happy hour, right? it's gotta be happening somewhere on any given night.

Asiat hajoavat nopeammin kuin ehdin asetella sanoja oikeaan järjestykseen. En ole nukkunut kuukauteen kunnolla ja nyt ilmeisesti viimeisetkin mahdollisuudet ovat karsiutuneet. Makaan yöllä sängyssä itkemässä kun en enää pysty olemaan kenellekään riittävästi ja vaakakin nauraa +1kg vklopun jäljeltä. Tiedän, olen huono ja minusta ei ole mihinkään.

Sain tänään kuulla yhdeltä opettajalta asioita, joiden johdosta makasin kirjastossa itkemässä hysteerisesti kun en voinut mitään muuta. Sen jälkeen revin paperia ja tiuskin kaikille, käskin douchebagia painumaan helvettiin ja vetämään käteen, hups. En ole enää kasassa minkään osalta ja haluan antaa kaiken olla. Itken joka päivä kuitenkin ja yhtä uupunut olen vaikka nukkuisin kuinka paljon. Kukaan ei kiitä, kuulen vain valitusta ja haukkuja tavastani hoitaa asiat ja vaikken muista viikonlopulta mitään koska nukuin ehkä neljä tuntia yössä, minulle vain valitetaan. En enää ikinä halua tehdä mitään harrastukseeni liittyvää tässä porukassa, olen niin väsynyt. Tulen ehkä hulluksi.

Haluaisin hukuttautua kylpyammeeseen tai jopa lavuaari kelpaisi. Olen väsynyt, mutten enää pysty nukkumaan ja tänään ranskan opettaja oli huolissaan kun nukuin tunnilla. Eilen migreeni vain suututti opettajan ja tänään millään ei oikeasti kai ollut kenellekään väliä. Torstaina olevat penkkarit vain lähinnä vituttavat, minulla on peruukki ja haluan kaataa pulloon enemmän rommia kuin kolaa. Toisaalta, saatan joutua samana päivänä rehtorin luokse puhumaan tänään ilmenneestä ongelmasta enkä vain jaksa. Olen kyllästynyt kouluuni ja siihen, kuinka asiat vain hoidetaan päin helvettiä ja tiedän tämänkin olevan loppujen lopuksi minun vikani. Vaikka opettajalla on ollut elokuusta asti aikaa kertoa tänään ilmoitettu asia.