try to decide as the amtrak speeds by; to live or die.

Olen tuhlannut koko kesän ja se kostautuu nyt, kun esseen pitäisi olla valmis perjantaina ja dokumentissa on ainoastaan otsikko ja aloitettu bibliography. Inhoan itseäni niin paljon, että voisin oikeastaan oksentaa. Pelkään niin paljon, että oksettaa. Miksi teen tämän itselleni, miksen voisi olla järkevä silloin kun aikaa on? Jos kukaan ei anna tiettyä deadlinea, viivyttelen kuinka pitkään tahansa enkä koskaan saa mitään valmiiksi. Way to go, eh?

Mikään ei oikeastaan ole huonosti, mutta en kuitenkaan halua elää. Miten tähän tultiin ja pääseekö tästä oikeastaan enää pois? Hymytytön mielestä olen kaunein ja ihanin ikinä, hänen mukaansa tästä tulee joskus vielä jotain paljon parempaa ja kauniimpaa. En pysty uskomaan siihen, sillä eihän lähes kahdeksan vuoden helvetti voi muuttua paremmaksi? Ei ainakaan sillä, että kierrän samaa ympyrää ja ensi vuonna lähden omilleni. 

Ehkä jollain tapaa on harmi, ettei kukaan tehnyt mitään silloin kun olin nuorempi. Etten antanut lupaa ja väitin kaiken hyväksi. Saattaisin olla onnellisempi nyt. Saattaisin ehkä olla kasassa tai edes hieman vähemmän hajalla. Ei sille enää mitään voi, on mentävä sillä mitä on annettu, mutta entä jos en pysty? Vanhempana ja "viisaampana" näkee, kuinka hyvä asia se olisi voinut olla jos joku olisi pakottanut minut muutamia vuosia sitten tekemään jotain. Toisaalta... en tiedä. Voihan olla, että kaiken pitikin mennä näin ja minun kuuluu kuolla ennen yliopistosta valmistumista? Fate works in mysterious ways.

Viikonloppuna leirille enkä oikeastaan haluaisi yhtään.
En, vaikka hymytyttö on siellä.