minä päätin kulkea ylväästi ja pystyssä päin.

Ensimmäinen päivä takana festareilla ja toistaiseksi olen elossa, ihme kyllä. Tänään esimieheni käski minut syömään kun en ollut käynyt, syömättömyys oli puoliksi vahinko ja puoliksi tarkoitus. Miksi syödä jos ei meinaa pyörtyä nälästä? Kukaan ei tänä viikonloppuna oikeasti katso, paitsi ehkä esimies kysyy huomenna olenko syönyt, mutta muuten olen vapaa. Söin tänään ehkä 300kcal ja seisoin koko päivän. Asiat näyttävät valoisammilta siinä mielessä, mutta se on ehkä ainoa osa-alue.

Tänään töissä näin peruskouluaikaisen koulukiusaajani, joka pysähtyi kaveriporukkansa kanssa kohdalleni. Ihme kyllä tämä ihminen sanoi "Moi", johon toki piti kohteliaasti vastata. Oliko väärin katsoa häntä pitkin nenänvartta? Annan ehkä liikaa valtaa tunteille, sillä näin hänet vilaukselta Samuli Putron aikana ja yhtäkkiä koko keikka tuntui turhalta ja ärsyttävältä. Haluaisin vain olla syömättä, juoda kahvia, polttaa tupakkaa ja leikkiä kaiken olevan ihan helvetin okei. Pakkohan kaiken on olla.

Oikeasti kävelen alueella ja kiroan kaiken alimpaan helvettiin kun en ole töissä. Oikeasti en näe saman päivän iltaan asti, mutta ei se kai haittaa. Millään ei oikeastaan ole väliä ja kaikki hajoaa jos ja kun on hajotakseen.