Olen kolme päivää vanhempi ja elän vaikken haluaisi. Elän, vaikka pää kehottaa tekemään kaikkea järjetöntä ei vaan järkevää. Festareilla söin liikaa ja haluaisin kuitenkin loppujen lopuksi vain kuolla. Olen kuitenkin loppujen lopuksi iloinen, että uskalsin tavata Rebeccaa, vaikka lähes koko ajan häpesinkin itseäni. Saatanan sika miksi söit yhtään mitään. En ymmärrä miksi jaksan yrittää mitään kun tiedän etten selviä ensi vuodesta. Kouluun paluu pelottaa ja yhtäkkiä kyseenalaistan myös tatuointisuunnitelmani. Nyt on sinänsä myöhäistä perääntyä enkä ehkä haluakaan, mutta pelkään silti. Entä jos kaikki nauravat minulle jälleen kerran tai entä jos joku kysyy tarinaa kuvalle?
Päästin vahingossa terän iholle kun tajusin tapaavani hymytytön vasta kolmen viikon päästä. Kadun punavalkoista aluetta jo nyt, mutta sille on myöhäistä tehdä mitään. Pyytäisin anteeksi olemassaoloani jos uskaltaisin, se vaan taitaa olla liian loppuunkulutettu anteeksipyyntö. Jos kaapissani olisi vielä salmiakkikoskenkorvaa joisin sen enkä miettisi enempää. Valkoviini loppuu pian enkä haluaisi nukkua, sillä nukahtaminen tarkoittaa ajattelua eikä minulla ole voimia siihen. Hymytyttö pyytää minua hankkimaan apua, mutta ei minulla ole a) aikaa b) varaa. Turhaahan se olisi muutenkin. Ei tämä lähde minusta, on ollut läsnä jo liian pitkään kadotakseen. Haluaisin lähteä baariin huomenna, mutta eihän minulla ole ketään kenen kanssa mennä. Haluaisin mennä alas kadulle polttamaan tupakkaa, mutta enhän minä polta. Haluaisin olla se tyttö, jota minusta ei koskaan pitänyt tulla, mutta tuli kuitenkin.
Jos uskaltaisin luovuttaa, tekisin sen heti. Olen yrittänyt jaksaa lähes kahdeksan vuotta — turhaan. Tässäkö se elämä on?
"Ennen ajattelin miten mä eläisin
Vielä sadan vuoden päästäkin
Miten mun askeleet poluille painuneet
Ois täällä vielä silloinkin"
2 kommenttia:
Olen varmaan se osapuoli jonka tässä pitäis hävetä, söin koko ajan.. (Mutta oli kiva nähdä)
Punavalkoiset tiikerinraidat ei taida hyödyttää ketään, ehkä sua ne muutamat vihlovat sekunnit muttei sen jälkeen ketään.
Rebecca// ei sinun tarvitse hävetä, minusta tuntuu että minä olin se joka oli jatkuvasti syömässä. (Niin oli)
Eivät ne hyödytä ketään enkä tänä viikonloppuna saa korkeintaan kuin naurua osakseni niiden takia. Hassua, miten ihmismieli silti luulee, että on hyvä idea luoda tiikerinraitoja alustalle, jonne ne eivät kuulu.
Lähetä kommentti