you've been acting awful tough lately.

Kummallisella tavalla itsevarmuus kasvaa aivan hurjiin lukemiin kun huulet ovatkin punaiset ainaisen vaaleanpunaisen sijasta. Kuitenkin, itsevarmuus on helppo saada varisemaan alas ja tänään äitini ystävä onnistui siinä yhdellä lauseella. Juoksin vessaan ja yritin leikkiä etten haluaisi kuolla, niin varmaan. Ihme kyllä tämä henkilö tajusi pahoittaneensa mieleni ja pyysi anteeksi, mutta ei se muuta mitään. Jopa äitini ystävät näkevät minut pahana ihmisenä. Hänkin puhui siitä kuinka saan kaiken mutten koskaan ole kiitollinen mistään.

Päädyin juhlimaan muutaman kaverin kanssa dtm:mään ja vaikka halusin kotiin en voinut lähteä. Onneksi kahden jälkeen 'sain luvan' ja lähdin kävelemään. En muista milloin viimeksi olisi joku kävelymatka ollut yhtä tuskaisa, olin alle 5min päästä kotoa kun tunsin etten oikeasti enää kestä.

Toissayönä näin kummaa unta ja yhtäkkiä tuntuu pelottavalta ajatella. Näin unta, jossa olin raskaana ja se oikeastaan oli ihan mukavaa. Ei todellakaan niin kamalaa kuin olen ajatellut sen olevan. No, nykyisessä suhteessani en ainakaan tule raskaaksi enkä ihan oikeasti halua lapsia, näin oli unessakin. Ei minua raskaus itsessään haitannut, mutta lapsen kasvattamiseen minusta ei ikipäivänä olisi. En pysty pitämään huolta itsestäni laisinkaan, miten sitten muka joskus jostain toisesta?

Yritän pysyä pinnalla, mutta jollain tapaa kaikki vaan jatkaa vajoamistaan enkä oikeasti haluaisi enää yrittää. Jos antaisin vain kaiken olla ja katsoisin kuinka alas voi vajota?