しかし、あなたは気にしない。
But, you don't care.
Tänään päätin haluavani suunnistaa enemmän. Jos en kykene sijoittamaan elämääni kartalle, pystyn sentään piirtämään muiden rakentaman kartan ja kulkemaan sen mukaan. Yritän innostaa ihmisiä ensi vuoden Venlojen viestiin (vaikka mieluummin juoksisin Jukolan), sillä olisi ehkä hyvä yrittää löytää joku syy, miksi harjoitella.
Olen syönyt niin paljon, että suututin hymytytönkin. Ainakin pääni on aivan täysin varma siitä, että tyttö suuttui minulle eikä vastaväitteitä hyväksytä. Kumpa en nukkuisi yksin, mutta ei sille mitään voi. En tiedä mitä teen minkään suhteen. Ensin päätän ettei mikään kiinnosta ja sen jälkeen haluan vain kaiken pois ja sitten haluankin vain pyöräillä ja juosta. Törmäsin vahingossa uutisiin ja en oikein tiedä mitä ajatella. Kaikki tutut aikuistuvat ja yksi on raskaana, enkä minä tiedä mitä ihmettä tehdä. Putosinko kyydistä siinä vaiheessa kun oli tarkoitus aikuistua? Luulin olevani reipas ja kykenevä, mutta taidankin olla lapsellinen valittaja.
Voi jos osaisin oikeasti elää tai edes juoda kunnolla. En pysy hereillä enkä halua nukkua ja tänään kaikki on taas hieman enemmän sekaisin kuin eilen. Ehkä huomenna hiukseni vaihtavat väriä ja ehkä maanantaina maalaankin huulet kirkkaanpunaisiksi ja leikin edes pikkuisen onnellista. Ehkä maanantaina hymyilen ja nauran, juon kahvini enkä syö. Ehkä vielä jonain päivänä unohdan sinut, minut, hänet teidät ja kaikki enkä enää jaksa mitään ja lopun. Ei tämä näinkään voi ikuisesti jatkua, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti