Minä en meinaa jaksaa.
Deadlineja toisensa perään, hyvästi yöunet.
Minun on oltava vähintäänkin niin hyvä, mielellään parempi.
Pelkään asioita joita ei oikeasti tarvitsisi pelätä.
En ole maailman ainoa ihminen, jolla on koeviikko tulossa.
Muutkin ovat siitä selvinneet, miksen minäkin selviäisi hengissä?
Eilen tuli jälleen todettua, että todella rakastan kouluani, ihmiset ovat niin loistavia.
En muista milloin viimeksi olisin oikeasti viettänyt aikaa koululaisteni kanssa.
Minulla oli hauskaa, vaikka loppuillasta häiritsikin ja tänään vielä enemmän.
Kannattiko puhua, kannattiko nyt muka oikeasti? Ei sillä ole väliä.
Väsyttää, ahdistaa, stressaa, sattuu ja itkettää.
Kipeänä on aivan kauheaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti