Lipuvia varjoja seinällä, hiljaisia hetkiä pimeessä.

Kannattaisi ajatella mitä laittaa päälleen, esimerkiksi mekko jonka vyötäröllä on kuminauha voi sattua jos edellisenä iltana on ollut kovin typerä. Tiedän, en saisi tehdä sitä, mutta entä jos ei meinaa jaksaa muuten? Selviän tämän talven kyllä, olen selvinnyt neljä aikaisempaakin ja selviän nytkin. Keinoista ei puhuta mitään, mutta pyrin olemaan mahdollisimman järkevä. En halua olla hölmö ja tehdä kaikkea kovin typerää, onhan niitä parempiakin keinoja.


Keiju kysyi kuvaamataidontunnilla kenestä teksti: "Ég þakka þér þá von sem þú gafst mér" kertoo, hän ehdotti naurahtaen ihmistä. Sisälläni musta möykky pyörähti ympäri aiheuttaen kovin kummallisen tunteen. En kuitenkaan halua edes aloittaa selitystä kaikesta kun sillä nyt vain ei ole väliä, joten nauran "Ei, ei tosiaankaan". Tällä kertaa kyse ei todellakaan ollut ihmisestä, eikö sitä nyt ymmärrä kun tekstin yläpuolella on nuottiavaimia ja nuotteja? Minä en selitä työni tarkoitusta kun sen aika olisi. Ei ole pakko ja en todellakaan halua.

Neiti syksy sanoo minun olevan todella vahva ja tärkeä. 

En ymmärrä, kuinka ihmeessä?