Kuuntelen musiikkia ja hymyilen, tämä kappale muistuttaa hienoista asioista. Nykyään voin vain hymyillä tapahtuneelle. Aamu on hyvä aloittaa suupielien ylös kääntämisellä, etenkin kun se on aitoa.
Koulussa istuin tunneilla keskittymättä, ei kai se haittaa jos toisinaan ottaa hieman rennommin?
Ainakin esitin kuuntelevani ja tein kaikki pyydetyt tehtävät.
Kaikesta hyvästä huolimatta tunnen kuinka syksy ja talvi syöksyvät päälleni.
En halua palata viime vuoteen..
Eihän minun tarvitse enää koskaan kokea sitä pohjaa tai vielä syvempää?
Voisiko joku vain halata ja kuiskata sanoja joilla olisi merkitys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti