Merkityksetön, sitä minä olen.
Eiliset neiti syksyn viestit saivat kyyneleet silmiini.
Kerroin peloistani ja hän sanoi pysyvänsä silti vierelläni.En uskalla uskoa tuohon, kukaan ei ole pysynyt enkä osaa käsittää kuinka joku pysyisi.
Oikeasti ymmärrän täysin mikseivät ihmiset pysty, kaikilla on omakin elämä elettävänään.
Kertokaa nyt hyvät ihmiset kuinka selvitä yhä pimenevistä illoista?
Pitäisi yrittää ja nousta ja jaksaa ja käydä koulua ja olla hyvä ihminen kaikin puolin.
En minä osaa vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin.
Haluaisin vain olla onnellinen ja tavallaan olenkin.
Pimenevät illat kuitenkin tuovat tullessaan ajatukset joita en ole todellakaan kaivannut.
Miksi?
Hymytyttö, haluaisin vain unohtaa sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti