spun the stars on her fingernails but it never made her happy.

Mietin taas hetken ajan avun hakemista, mutta kun lehti kertoo vain siitä kuinka vaikeaa apua on saada, on aivan turha minunkaan sitä yrittää. Kyllähän kaikki on oikeasti ihan okei, ei ole mitään hätää. Ei, en halua elää mutten oikein tiedä mitä muutakaan tehdä, koska en onnistuisi lähtemään täältä.

Kaikki kasaantuu mustaksi möykyksi jonnekin syvälle ja tunnen kuinka keuhkot painuvat kasaan enkä kykene edes haukkomaan happea. Veri kiertää ja raajat liikkuvat, mutta tunnelma on sama kuin pakokauhuisella eläimellä. Haluan vain juosta pois enkä koskaan enää kääntyä katsomaan takaisin. Olen muka ihan okei ja olen koulusta pois "koska ei niistä tunneista mitään hyötyä ole", vaikka todellisuus on osittain tuota, mutta vielä suuremmin sitä etten yksinkertaisesti pysty. En pysty istumaan muiden joukossa ja hymyilemään kun samalla mietin vain helpointa tapaa kuolla.

Tällä hetkellä voisin melkein antaa mitä vain normaaliudesta. 

Haluaisin osata hengittää, mutta eihän kaikkea voi saada.

i swim for brighter days despite the absence of sun.

Olin onnellinen, mutta paino on imperfektillä. Eilen ja vielä tänään aamulla kaikki oli oikeasti ihan hyvin, mutta koko ilta on ollut melko paha. En haluaisi käsitellä kaikkea pahaa aina näin, mutta se vain jotenkin lipsahtaa. Olen juonut oikeasti liikaa vaikken kauhean paljoa ottanutkaan. Kaikki on liikaa siinä vaiheessa kun kello lyö puoli yksi yöllä ja minulla on nälkä. Tähän aikaan ei saa enää oikeaa ruokaa, sillä kaikki ruoka-aikojen ulkopuolella syöminen on muutenkin järjetöntä.

En oikeasti osaa enää elää, itken jälleen tytölle kuinka haluan vain pois täältä enkä jaksaisi enää pitää kiinni. Pyydän tyttöä kertomaan jotain kaunista, mutta ei se auta. Pitäisi kai ottaa melatoniini ja toivoa, että saisin oikeasti unta ja nopeasti. Pitäisi muka olla huomenna elossa ja onnellinen enkä oikeasti jaksa. Haluaisin olla juuri niin surullisen ja vittuuntunen näköinen kuin tunnen olevani, mutta ei se mene niin. En minä ole surullinen enkä ainakaan masentunut, koska olen yleinen narri. Minulle saa nauraa ja minusta saa heittää vitsejä. Minun tunteillani ei ole väliä eikä oikeastaan yhtään millään minuun liittyvällä. 

Haluaisin oikeasti pois, olen vain liian suuri pelkuri tekemään mitään. Ehkä ensi viikonloppuna? Ehkä sitä seuraavana? Ehkä ensi yönä? En tiedä, tiedän vain haluavani pois enkä näe tapaa elää talveen asti.

have you ever felt the weight inside you pulling away inside your skin.

Olen kai oikeasti vajonnut melko alas. Puhuin viime yönä tunnin hymytytön kanssa puhelimessa ja kuuntelin kun hän itki. On kuulemma hurjan huolissaan ja peloissaan takiani. En olisi oikeasti halunnut puhua, mutta kai se oli ihan hyvä. Ainakin sain unta ja  olin hieman tyytyväisempi nukahtaessani. Olin jo googlettanut paljonko sinisiä tarvitsee edes todennäköisesti kaiken lopettavaan annokseen ja leikittelin ajatuksella, ehkä parempi näin. En kuitenkaan ole oikeasti masentunut, ehei, olen vain ..... "surullinen". Niinhän se on.

Tyttö vannotti minua miettimään avun hakemista ja melkein sanoin ääneen suostuvani. Onneksi en, vaikka ei tästä näinkään oikeasti tule yhtään mitään. Alan pelätä samanlaista alamäkeä kuin viimesyksyinen, vuosi sitten kävin psykologilla, turhaan. Pitäisi kai oikeasti yrittää tehdä asioille jotain, mutta kun en jaksa. Nousen aamulla sängystä, mutta se taitaa olla paras saavutukseni? Säälittävää. Haluaisin kaiken olevan oikeasti huonosti tai sitten paremmin, sen eteen pitäisi toimia muttei minua niin paljon kiinnosta, että sen tekisin.

Join eilen taas liikaa enkä halua miettiä miten paljon kerroin maalarille ja keijulle. Liikaa, mutta kuinka paljon liikaa? Aivan liikaa. Ei sillä ollut edes mitään väliä ja jos jaksaisin haukkuisin itseäni siitäkin. En vaan jaksa, tuntuu, että sängyssä makaaminenkin on liian rasittavaa ja samalla kasaan itselleni käsittämättömiä työmääriä. Yritänköhän taas tappaa itseni työllä? Parempi sekin kuin ei mitään, olisinpahan poissa. En ihan oikeasti ymmärrä miten minun pitäisi jaksaa.

i've been burning holes and breaking dreams, and I regret it.

"i quite like myself 

slouched over a television with a broken remote, 

pale skin alive with glowing colours 

at 3:33 in the morning 

i think i am at my best 

when i am hovered 

over the kitchen sink just after dark 

running hot water 

over my raw fingers 

i feel great 

when i am sprawled across my bed 

crying before i even wake up 

sun pushing, unwanted, 

through a dirty window 

i am very happy with who i am 

i say aloud in the car 

all alone 

while i consider driving into a tree 

i am very happy with who i am"

en osaa enää nukkua.

hukutan murheet valkoviinillä.

annan kaiken vain mennä menojaan.

ei se haittaa.

for the last time I give myself to the enemy.

Puhun harvoin painosta kun en enää osaa syömättömyyttä, mutta tänään olen kaivannut 8lk. syksyä enemmän kuin kuuluisi. Salaa haluan oikeasti takaisin kaiken sen, mitä 56,5kg toi mukanaan. Minulla oli kylmä, olin harmaa, tärisin, olin jatkuvasti väsynyt enkä jaksanut mitään ja nyt kaipaan sitä. Leikittelen ajatuksella viiden vuorokauden paastosta ja ostin pepsi maxia enkä yhtään leipää. Mietin aamuisin päivän ateriat etukäteen ja lasken turvallisen määrän, jos nyt ensin osaisin pysyä noin tuhannessa. Kaipaan aikoja kun söin päivässä yhden ruisleivän ja yhden vilja-activian. Kaipaan kaikkea sitä niin paljon etten todellakaan saisi. Kaikenhan kuuluu nyt olla paremmin kun seurustelen ja tyttö rakastaa minua, mutta en vain osaa.

En osaa olla tyytyväinen eikä oikeastaan kukaan muukaan. Olen aina kaikille liikaa tai liian vähän, siitä ei pääse ikinä eroon ja mietin jälleen kaiken lopettamista. Se olisi niin paljon helpompaa, voi jos vain uskaltaisin.

Olen niin väsynyt enkä vain jaksaisi enää olla.