for the last time I give myself to the enemy.

Puhun harvoin painosta kun en enää osaa syömättömyyttä, mutta tänään olen kaivannut 8lk. syksyä enemmän kuin kuuluisi. Salaa haluan oikeasti takaisin kaiken sen, mitä 56,5kg toi mukanaan. Minulla oli kylmä, olin harmaa, tärisin, olin jatkuvasti väsynyt enkä jaksanut mitään ja nyt kaipaan sitä. Leikittelen ajatuksella viiden vuorokauden paastosta ja ostin pepsi maxia enkä yhtään leipää. Mietin aamuisin päivän ateriat etukäteen ja lasken turvallisen määrän, jos nyt ensin osaisin pysyä noin tuhannessa. Kaipaan aikoja kun söin päivässä yhden ruisleivän ja yhden vilja-activian. Kaipaan kaikkea sitä niin paljon etten todellakaan saisi. Kaikenhan kuuluu nyt olla paremmin kun seurustelen ja tyttö rakastaa minua, mutta en vain osaa.

En osaa olla tyytyväinen eikä oikeastaan kukaan muukaan. Olen aina kaikille liikaa tai liian vähän, siitä ei pääse ikinä eroon ja mietin jälleen kaiken lopettamista. Se olisi niin paljon helpompaa, voi jos vain uskaltaisin.

Olen niin väsynyt enkä vain jaksaisi enää olla.