it's time now to sing out tho' the story never ends, lets celebrate remember a year in the life of friends.

Kaksi päivää Suomessa ei ole muuttanut mitään ainakaan parempaan suuntaan. Haluaisin vain takaisin sinne mistä tulin, kaikki oli paljon paremmin, vaikka myönnettäköön että ikävöin hymytyttöä. Leiri oli ihana vain ja ainoastaan ihmisten takia, kaipaan läheisimpiä oikeasti aika paljon. Kaipaan kylmiä aamuja kun kaikki sattui enkä oikeasti halunnut kuoriutua makuupussista, mutta tein sen kuitenkin. Kaipaan aamuista viiden minuutin kävelyä pääteltalle, kaipaan matkalla nähtyjä peuroja ja kaipaan aamuista odottelua ennen aktiviteetteihin lähtemistä. Haluaisin vain palata takaisin noihin kymmeneen päivään ja niiden ihmisten luokse, kaikki oli oikeasti aika hyvin ja silloin kun sanon jonkun olevan hyvin, se myös on.

Palasin kouluun enkä oikein tiedä mitä ajatella. Hirveää, koska minulla on kolme kuukautta aikaa täyttää yliopistohakemukset enkä oikeasti tiedä mitä teen tulevaisuudellani. Olen puhunut hymytytön kanssa ensi kesästä, mutta kumpikaan ei enää sano ääneen syksystä. Lähden pois kuitenkin eikä sitä haluaisi ajatella. Tuntuu etten enää sovi kouluumme, olen ulkopuolinen enkä vain kuulu porukkaan. Kaikki muut ovat olleet jo kaksi viikkoa opiskelemassa ja ovat menossa juhliin ensi kuussa. Minä menen metsään. Kalenteri täyttyy partiovelvollisuuksista, voisin laskea jossain vaiheessa huvin vuoksi kuinka paljon aikaa tulen viettämään metsässä, viikonloppujen osalta. Ensi kuussa ainakin näyttää siltä, että kolme viikonloppua neljästä menee raikkaasta ulkoilmasta nauttien. Ihan hyvä sinänsä, unohdan ehkä taas syödä ja pystyisin jatkamaan samaa, jonka ulkomaanmatka aloitti.

Teksti poukkoilee eikä oikeastaan kerro mitään järkevää. Saanko syyttää siitä kellonaikaa ja sitä etten oikeasti tiedä milloin kuuluu nukkua ja milloin valvoa? Nukuin viiden jälkeen kahden tunnin päiväunet ja heräsin miettien missä maassa olen ja onko nyt aamu vai ilta. Siirryin sohvalle ja yhtäkkiä kello oli kaksitoista. Sitten kolme ja nyt viisi. Ei tässä todellakaan pitänyt käydä näin, mutta hups.

Näen hymytytön huomenna ja oikeastaan pelkään. 

Entä jos en osaa enää olla oikein?