Ei aina kaikki mene kuin strömsössä, eikä nytkään. En ole syönyt ruokaa maanantain jälkeen, mutta eilen elin pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä. Tänään sandwich, hedelmiä ja brownie eikä kello ole kuin yhdeksän aamulla... Väsyttää, palelee, ärsyttää. Haluaisin vain päästä jo sinne minne olin matkalla, tai edes koneeseen viltin alle tärisemään. Tunika, paita ja huppari eivät oikeasti lämmitä kauheasti näissä ilmastoinneissa.
Hassua olla jälleen tässä maassa ja hassumpaa seuraa muutaman tunnin päästä rajan toisella puolella. En voi uskoa olevani Atlantin paremmalla puolella taas kerran ja passissa näkyy jo kolme leimaa tänne. Viimeisimmässä oli vain yksi. Ja kyseessä oli kuitenkin kymmenen vuoden passi.
Puhuin ensimmäisellä lennolla kahden suomalaisen kanssa, jotka olivat matkalla uuteen kotiinsa täällä. Olisipa tämä minullekin muutto eikä pelkkä matka. Ehkä vielä joskus.
Kuulutus ilmoittaa boardingin pian alkavaksi. Pitäisi varmaan kasata itsensä ja hyvästellä the land of dreams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti