torstai 28. joulukuuta 2017

en tiedä onko se väärin kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.


Olen niin väsynyt ja teen liikaa.

En jaksa mitään mutten voi luovuttaa.

Pakotan pitämään itseni koossa.

Haluaisin olla onnellinen ja tarpeeksi, mutten pysty siihen. En nuku tarpeeksi. Kofeiini ei piristä. Kukaan ei ymmärrä, koska en osaa verbalisoida tunteita.

Olen helvetin lihava.

Olen paskana.

En voi luovuttaa.

Olenhan sentään lähes maisteri; naurattaa.

Onneksi ostin matkan kauas ja pääsen ensi vuonna taas kotiin.

Ei kommentteja: