torstai 19. kesäkuuta 2014

fooling everyone, telling them she's having fun.

Valvoin taas liian pitkään vaikkei minulla ollut mitään pätevää syytä. Ei vaan nukuta, pitäisi ehkä tehdä päivisin muutakin kuin juoda 2l vihreää teetä ja puoli litraa kahvia. Kävin kaupassa vähän kadun toista puolta kauempana ja törmäsin entiseen luokkalaiseeni, 10kg lihavampana, hiukset typerällä poninhännällä pään päällä, shortseissa ja varvastossuissa kun ulkona on +15°C. Hävettää ja itkettää jos asiaa oikeasti ajattelee. En ole edes valmistunut lukiosta (tai teoriassa olen, mutta käytännössä kukaan ei vielä tiedä saanko lakin nyt vai joudunko uusimaan) ja samanaikaisesti ala-asteaikainen kaverini muuttaa New Yorkiin levyttämään. Ehken vain tee tarpeeksi töitä sen eteen, että minusta tulisi yhtään mitään? Lana Del Reyn kuunteleminen yhdeltä yöllä ei ole "asioille tekemistä", se on typeryyttä ja lapsellisuutta ja minun pitäisi olla aikuinen.

Katson sivusta kun ihmiset saavuttavat asioita (sekin tuttu sai töitä sieltä) ja valehtelen kaikille olevani tyytyväinen lomasta ja siitä ettei tarvitse herätä aamuisin. Nauran kun kerron etten tee mitään päivisin, totta kai meillä voi tulla käymään milloin vain. Oikeasti tämä tekemättömyys ahdistaa ja tulen hulluksi kun katson samoja uusintoja toisensa jälkeen mutten uskalla tehdä mitään oikeasti radikaalia (kuten lähteä pyöräilemään tähän aikaan).

Inhottaa kun haluaisin oikeasti tehdä asioita, kuten vaikka pyöräillä yöllä, mutta ihan oikeasti pelkään liikkua yksin. Tiedän ettei kukaan tämän näköiselle todennäköisesti mitään tekisi, muttei se tarkoita sitä ettenkö vaihtaisi kadunpuolta jos samalla puolella on viiden ihmisen joukko yhdeksältä lauantai-iltana. Ei se tarkoita ettenkö kulkisi jatkuvasti puhelin kädessä tai avaimet toisessa. Ei se tarkoita ettenkö pelkäisi kävellessäni kotialueen kaduilla ja pyrkisi näyttämään todella määrätietoiselta. Oikeasti pelkään aivan helvetisti liikkua iltaisin yksin mutten vain myönnä sitä kenellekään. Samaan aikaan naisille yhä opetetaan "älä tule raiskatuksi" sen sijaan, että miehille opetettaisiin etteivät naiset ole heille velkaa yhtään mistään. Anteeksi, ei tästä ollut tarkoitus puhua täällä, rupesi vain suututtamaan kun maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä etten tiedä miten päin olla. Aina välillä mietin sitä kuinka paljon helpompaa olisi kun ei tietäisi mistään mitään (en koskaan näe naapurin ikkunassa mitään liikettä ja oikeasti pelottaa, entä jos sieltä joskus joku katsoisikin takaisin?).

Tuntuu kuin kaikki pelkoni ja epävarmuuteni olisivat oikeasti maailman naurettavimpia. Miksi minun pitäisi pelätä mitään, minullahan on "täydellinen elämä" kuten silloin viisi vuotta sitten kuulin. Olisipa se niin täydellinen, että olisin taas alipainoinen, väsynyt ja harmaa.

Ei kommentteja: