Puhuimme asioista, nauroimme ja huusimme. Raivosimme harrastuksemme vaatimuksista ja siitä, kuinka ihmiset vaativat kaiken mutteivät tyydy siihenkään vaan silloin yrität liikaa.
Saatoin kirjoittaa yhdeltä yöllä sähköpostin kielellä, jota en oikeasti koe puhuvani kovin hyvin.
On hieman ikävää katsoa kun kaikki tutut painavat lakkeja päähän. Toki hienoa heille, mutta haluaisin itsekin viimein lakin. Toivottavasti elokuussa...
En olisi ikinä uskonut olevani näin pitkällä. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minun oikeasti olevan done lukion kanssa tässä vaiheessa, olisin nauranut. Ihme kyllä tässä kuitenkin ollaan, enkä oikeastaan valita. Vaikken vieläkään oikeasti usko aivan kaikkeen, tiedän jollain tapaa asioiden järjestyvän. Varasin majoituksen koululle ja nyt vain odotan kesäkuun ajan vastausta sieltä ja toivon pääseväni läpi kirjoituksista. Voi olla, että saan pian ostaa yhdensuuntaisen lentolipun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti