Kun numerot ovat kaksi kiloa vähemmän kuin muutama viikko sitten, en voi olla hymyilemättä. Ehkä muutaman kuukauden päästä olevasta matkasta tulee oikeasti ihan hyvä? Jos osaan taas kaiken, voin olla parempi ja olla ilman valtavia vaatekerroksia.
Tapasin eilen yläasteaikaista kaveriani ja päädyimme jälleen kerran puhumaan syömisestä ja laihduttamisesta. Siitä, kuinka ilman porukkaamme, emme ehkä olisi yläasteella uineet niin syvällä kuin uimme. Ei kukaan yksin, ilman alitajuntaista kilpailua, mene niin syvälle, niin helposti. Tutkimme toistemme käytöstä, katsoimme ruokamääriä, puhuimme siitä kuinka paljon olimme liikkuneet, puhuimme painosta painosta painosta ulkonäöstä ahdistuksesta numeroista ulkonäöstä numeroista. Elimme ja hengitimme numeroita, eikä se kai ollut kovin suuri salaisuus. Meitä oli kolme (plus yksi) ja oli ihme jos joku meistä söi koulussa edes jotain muuta kuin pomegranate läkeroleja. Koko kasiluokka muistuu mieleen pomegranate läkerolien, pepsi maxin, pienten vitalinea -purkkien ja sugarfree red bullin kautta. Sekä sen valkoisen Casallin vesipullon, joka jäi turhaksi kun lopetin harrastukseni koska en enää kehtanut elää kroppani kanssa.
Muistan elävästi erään kerran kun luokkalaiseni kääntyi suoraan minun ja kaverini puoleen kun halusi huvin vuoksi tietää mandariinin kalorimäärän. Vastaus tuli hetkeäkään epäröimättä, mandariineja sai syödä neljä, mutta ei sen jälkeen enää oikeastaan muuta. Viisi päivää ilman ruokaa, pepsi maxilla ja sugarfree red bullilla oli ihan okei. Ruokalusikallinen puurohiutaleita oli liikaa, oli jo mennyt yli 250kcal. Miltä kuulostaisi 1500m kahden päivän paaston jälkeen? Mikäs siinä, kyllä sen red bullilla jaksoi.
Olin kai aika sairas, mutta kaikessa oli kyse vain hallinnasta. Oli ja on yhä. En hallitse enää elämää muuten, joten leikkaamalla syömisiä, lisäämällä teetä ja elämällä numeroiden kautta näen jotain konkreettista, joka muuttuu. Minä muutun ja syksyllä en enää ole täällä, ainakin yksi yliopisto haluaa minut.
Söin tänään ensimmäistä kertaa banaania, sitten 2011 joulukuun. Se oli pelottavan hyvää, mutten voi kuvitellakaan syöväni banaania banaanina. Siitä asti, kun olen kaloreista mitään ymmärtänyt, banaani on ollut yksi pahimpia, eikä siitä hyvää saa tekemälläkään. Ei ainakaan niin kauan kuin näen asiat miten näen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti