“All of us carry around countless bags of dusty old knickknacks dated from childhood: collected resentments, long list of wounds of greater or lesser significance, glorified memories, absolute certainties that later turn out to be wrong. Humans are emotional pack rats. These bags define us.”
― Marya Hornbacher
Väsyttää aina, jatkuvasti ja koko ajan enkä vain jaksa kirjoittaa. Makaan sängyssä, sohvalla, pulpetilla, bussinpenkillä ja yritän vain pystyä kulkemaan päivästä toiseen. En muista enää mistään mitään eikä historian tai ranskan suullisen seiska ole loppujen lopuksi mitään, molemmat ovat helppoja seiskoja joten niillä ei saa olla väliä. En halua enää mitään muuta kuin selvitä toukokuun loppuun ja sitten tämä kaikki on ohi. 73 päivää lukulomaan, pakko jaksaa.
Menneisyys kummitteli facebookissa ja harmitti, en jaksaisi enää ajatella mitään sellaista. Pitäisi keskittyä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen (jos sellainen on), mutta pitäisi myös nukkua ja tehdä kaikkea mistä ei ole oikeasti hajuakaan.
Haluaisin osata kirjoittaa jotain järkevää, mutta kahden viikon valvominen ottaa koville ja huomenna on herätys taas kuudelta, viikonlopusta huolimatta. Ehkä sitten joskus kaikesta tulee vähän helpompaa ja elämä muuttuu johonkin suuntaan.
Ehkä sitten yliopistossa kaikki vaan lähtee käsistä ja katoan oikeasti sinne, minne yritän liukua takaisin kun en muutakaan osaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti