Vietin tytön luona kolme päivää ja yritin oikeasti olla onnellinen. Onnistuin, mutta en sitten kai oikein kuitenkaan. En ainakaan ollut tytölle tarpeeksi, mitä pitää tehdä jos toinen haukkoo happea sylissä muttei suostu kertomaan mikä on vialla? Mitä tehdään kun keittiössä toinen vain tiuskii ja loppujen lopuksi päädyt itse itkemään hysteerisenä puoleksi tunniksi? Kyseenalaistan oman riittävyyteni enkä oikein tiedä miten jatkaa. Minun piti olla tarpeeksi, mutta yritän muuttua paremmaksi eikä tämäkään ihan tunnu toimivan. Miika pohti listaa siitä, mitä haluaa ja miten sinne pääsee sen sijaan, että vain vastakkainasettelee elämän tämän kaiken kanssa ja elämän ilman. Jostain syystä näkisin listan järkevämpänä kuin nykyisen tavan katsoa kaikkea.
Haluaisin ehkä vain maata sängyssä monta viikkoa ja sen jälkeen miettiä koko elämää konseptina uudestaan. Joudun palaamaan maanantaina kouluun enkä oikeasti vain jaksaisi. Tiistaina pitäisi olla iloisena menossa lääkärille kinuamaan lähetettä psykiatriselle, mutta katsokaa vain kun sellaisen muka saankin... Eihän minulla mikään ole vialla ja unettomuuskin vain johtuu liiallisesta tietokoneella olemisesta. Kaikki on ihan hyvin, sillä mikään ei voi olla vialla.
En jaksa enää mutta ei sitä kai oikein muutakaan voi? EL Crew'ssä miehet puhuvat osastolle joutumisesta masennuksen takia ja heitä kehutaan rohkeudesta, mutta mitä sitten. Ei minulla ole mikään vialla enkä vain jaksaisi enää yrittää. Toisaalta, mitä sitten tekisin? Yrittäisin kuolla pois? Ehkä pitäisi, eipähän tarvitsisi enää yrittää olla iloinen kun ainoa ajatus on toive päästä pois.
"älä hyvästele älä mene
älä menetä unelmia
älä liukastu älä lipeä valitsemaltasi polulta
muista että elämässä tärkeintä on tehdä lista
lempileffoista ja kauneimmista biiseistä
lista hämähäkkimiehen vihollisista"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti