kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon, susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa.

En ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa oikeastaan mitään muuta kuin neljän tuhannen sanan tutkielman ja fysiikanläksyt. Aloitin artikkelin, mutta eihän siitäkään mitään tullut kun lasiin ilmestyi siideriä ja pää oli pikkuisen muualla kuin olohuoneessa sohvalla. Tavallaan kaikki on hyvin, ainakin tutkielma meni koordinaattorille eilen ja tänään pidin suullisen esitelmän josta sain 80%. Eihän se ole täydellinen, mutta tein esitelmän valmistelut viime iltana ja sanoin "um" aivan liikaa. Pitäisi vielä tehdä fysiikkaa ja matematiikkaa ja aloittaa historian kertaus ja oikeastaan varmaan metsästää kirja äidinkielen tunteja varten ja lukea kirjaa englannin tunneille muutama sata sivua. En oikeasti jaksa.

Rikoin kaiken taas vaihteeksi. Psykologin aika peruuntui, enkä saanut häneltä koskaan uutta yhteydenottoa. Olisi kai pitänyt olla itse aktiviinen, mutta jos pääsen hädintuskin aamuisin ylös ja kouluun, ei kai minun oikeasti kuulu vielä jaksaa tuollaistakin? Loman jälkeen on kai lääkärin aika, ei vaan taida siitäkään olla mitään hyötyä kun en ole käynyt psykoologilla. En vain oikeasti jaksaisi käydä samoja asioita miljoonan eri ihmisen kanssa läpi. En halua puhua kouluterveydenhuollon ihmisille, ei sieltä tule koskaan saamaan apua. Toisaalta, en haluaisi papereihini merkintää mistään ICD-10 liittyvästäkään, entä jos en pääsekään opiskelemaan sen takia? Entä jos en pääse kokeilemaan keväällä suunniteltuja asioita sen takia? Entä jos kaikki vain meneekin entistä enemmän pilalle? Eihän missään ole takuita siitä, että avun hankkiminen muuttaisi mitään. Ei, vaikka hän, sinä, se, tuo ja se kai elävät parempaa elämää kaiken jälkeen. Ette te kaikki ole tarpeeksi syitä, te olette erilaisia, te uskoitte tarvitsevanne apua ja te kuulutte tänne. Minä en.

Ajattelin maanantaina olla koko päivän humalassa taiteilijan kanssa ja todennäköisesti taas puhua liikaa. Olen vain väsynyt kuulemaan vittuilua poissaoloistani. Olisitte tekin poissa jos ette kestäisi sitä, joka peilistä katsoo ja jos ette saisi henkeä. Ei minulla toisaalta ole mitään väliä, ehkä ihan hyväkin.
Jos vain kokeilisin mitä tapahtuu?