tiistai 12. helmikuuta 2013

olen nähnyt peilini muuttuu, kuva vääristyy, enkä ymmärrä tarkoitusta.

Taisin vahingossa miettiä matematiikantunnilla, josko voisin puukottaa itseni vahingossa hengiltä lyijytäytekynällä. Säälittävää.

Yksikään asia ei pudonnut kohdalleen tänään, ei yksikään. Olen entistä varmempi syöksykierteen alkamisesta, mutta ehkä jos ajattelisi toisin ei se alkaisikaan? Voisiko asia olla niin yksinkertainen? Ehkä, ehkä ei. Tiedän vain, että jouduin eilen aamulla leikkimään, että lyrica auttaa oikeasti ahdistukseen. Olisipa sitä ollut tänään koulussa.

Historiantunnilla opettaja valittaa kolmesti kun en näytä keskittyvän. Anna anteeksi tänään ei vaan pysty yritän pysyä hengissä yritän hengittää yritän näyttää normaalilta. Elämä on taas liikaa minä olen liikaa en taida pystyä. Haluan vain hymytytön syliin itkemään. Kaikkea on enemmän kuin pystyn hallitsemaan enkä oikeasti ymmärrä mitä tehdä yhtään millään. Tiedän olevani laiska ja kauhea. Ensin lähti uni ja tuli selkäkipu, nyt vielä yleinen ymmärtämättömyys ja kykenemättömyys. Olisipa rauhoittavia.


sit back, relax and enjoy the ride.

Ei kommentteja: