Toivon kuolemaa itken elämää leikin terällä. Kyljen valkoiset viivat eivät tunnu miltään; hymytyttö pyytää lupaamaan asioita, joista en voi olla varma. Pelkään niin kovasti tuottavani pettymyksen, mutta toisaalta tiedän ettei tämä voi kestää 2014 syksyä pidemmälle. Anna anteeksi kulta.
Ravintolan ruoka maksoi aivan kauheasti ja tuntuu pahalta olla suuri rahareikä vanhemmille. Miksen ole jo tappanut itseäni olen halunnut kuolla viimeiset 6,5v ja elän vieläkin eihän tämä ole mennyt laisinkaan kuten piti. Täytän kahdeksantoista muutaman kuukauden päästä, en tiedä mitä elämästä tulee sen jälkeen kun saan laillisesti ostaa alkoholia. Toisaalta, ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Hassua kuinka tarpeeton minusta on tullut.
Olisiko väärin sanoa ettei ole tehnyt läksyjä kun oli liian ahdistunut ja halusi kuolla? Hymytyttö pyysi minua elämään ja kai hän on oikeassa sanoessaan etten oikeasti halua olla poissa. Ehkä syön melatoniinia ja lihasrelaksantteja ja toivon unohtavani kaiken pahan?
en ihan oikeasti tiedä.
antakaa minun kuolla olen liian kallis ja turha.
Vanhemmat kannattavat päivää Islannissa syksymmällä ja en voi olla hämmästymättä kaiken täydellisyydestä. Minulla on oikeasti kai rakastavat vanhemmat ja oikeasti melkein kaikki mitä haluan mutten siltikään osaa olla onnellinen. Opinko koskaan vai jääkö koko elämä ikuiseksi vuoristoradaksi? Valitin tytöllekin kuinka my highs are too high and lows too low. "Eiko ole parempi noin, kuin että kaikki olisi vain tasaista massaa?"
1 kommentti:
no mullakin tätä alkoholia ja lukihäiriö nii ei toi lukeminen onnistu,,, :D
Lähetä kommentti