"Syötkö sä ikinä mitään? Milloin sä oikein syöt kun en koskaan näe sun syövän?"
"Sunhan pitäisi olla joku todella laiha, sellainen ihan tikku, kun syöt vasta silloin?"
Kiitos näistä.
Ettehän te voi tietää, kuinka kiusalliselta nuo puheet tuntuvat. Tiedän olevani aivan liian iso, voi hyvä luoja todellakin tiedän. Tarvitseeko silti huomauttaa? Etenkin eräs, hän on kaikella tavaa niin pieni ja valittaa olevansa liian iso ja syövänsä liikaa. En sano mitään, parempi olla hiljaa ja keskittyä tiedostamaan valtava kokonsa.
Koeviikko on ohi, viimeinkin. Ilmeisesti olen myös jollain tapaa yhä elossa, huolimatta koetta edeltäneestä huolestuttavan nopeasta hengityksestä. Pelkäsin paniikkikohtausta niin paljon, onneksi se ei tullut.
Leikitäänkö, että syysloma olisi jo täällä?
Haluan kahvia.
1 kommentti:
haleja ja voimia myös sulle ihana c:♥
Lähetä kommentti