Juon kolmatta mukillista vihreää teetä ja lähes itken.
Ahdistaa, inhottaa, oksettaa, on vain yksinkertaisesti paha olla.
Olen huono tytär ja ihminen, pelkkä turha olento jonka pitäisi kuolla pois.
Minua ei tarvita eikä kaivata, kukaan ei oikeasti kestä minua, vaikka mitä väittäisi.
Ihmiset valehtelevat ja sen jälkeen ihmettelevät kun en osaa luottaa. Niin, mistäköhän johtuu?
Huomenna palaan kouluun ja teeskentelen normaalia.
Kukaan ei näe maskin läpi, ihmiset ovat ihanan sokeita.
Jokainen näkee juuri sen, mitä haluaa uskoa.
Oikeasti en jaksa enää uskoa mihinkään, en kummemmin edes huomiseen.
Raahaudun päivästä toiseen ja toivon talven kuluvan nopeasti.
En minä halua olla tällainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti