Ikävä, kyynel ja toinenkin, tyhjyys, kuristava tunne, yksinäisyys, tunnen itseni niin tyhmäksi..
Miksi olen niin tyhmä ja luotan ihmisiin? Virheistään kuuluisi oppia, mutta minä en osaa. Teen samat virheet toisensa jälkeen, koen samat pettymykset yhä uudelleen ja uudelleen. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Minussa ei ole mitään järkeä.
Olisi helpompaa ehkä vain suhtautua välinpitämättömästi kaikkiin ja kaikkeen.
Minulla on ikävä, vaan en ole täysin varma, että mitä.
Ainakin jotain sellaista, jota ei saisi ikävöidä.
Neiti syksy lähetti äsken viestin: "En enää kestä kauaa.
Ehkä pari päivää, viikon, kaks, kuukauden...
Mutten pitkää aikaa."
Mitä ihmettä minä teen?
Minua pelottaa ja kaipaan menneisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti