En oikeasti jaksaisi lähteä kotoa yhtään mihinkään, illalla olisi juhlatkin.
Haluaisin vain maata sängyssä muumioitumassa ja lukemassa hyvää kirjaa.
Huomenna lähtö neiti syksyn luokse.
Hän on pelottavan samanlainen kuin minä vuosi sitten.
Miksi en osaa auttaa, vaikka itsekin joskus olin samanlainen?
Matka Ruotsiin oli.. raskas.
Ehkä olisin onnellisempi jos olisin jäänyt kotiin.
Ja jos totta puhutaan:
en todellakaan käsitä kuinka pystyn menemään kouluun maanantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti