tiistai 21. helmikuuta 2012

Pitelisit mua hetken, laulaisit laulun.

Kolme yötä hymytytön vieressä ja maailma on parempi.
Liian makeaa valkoviiniä, humalaisia suudelmia.
Halauksia. Kuiskauksia. Naurua. Onnea.


Yöllä herään toisen halatessa,
aamulla huoneen ulkopuolelta kuuluvaan meteliin.
Heikossa hapessa kaupunkiin asioille ja takaisin lepäilemään.

Elokuva, suudelmia, vähän ruokaa, valkoviiniä.
Pieni ahdistus ja paha olo, sen kadottua naurua ja itkua.
Halauksia, hiukan tylsä televisiosarjan tuotankausi, väsymys.

"Tiedätkö, tää tuntuu tosi oudolta, mutta.. 
mä olen koko päivän halunnut suudella sua mutten uskaltanut. 
Piti odottaa humalaa, ei näemmä sittenkään tarvinnut. 
Pelotti, että olisit torjunut mut tai jotain." 
Hui.

Hymytyttö kertoi minun olevan täydellinen.
Jalat, käsivarret, ranteet, solisluut, kyljet, selkä.. kaikki.
En kykene ymmärtämään puoliakaan tapahtuneista asioista.

Aamulla herään suudelmiin ja halauksiin.
Herääminen ei tuntunut kivalta ajatukselta.
Pakko mikä pakko, kaikki loppuu aikanaan.

 Suudelmia humalassa vesisateessa
lumisateessa
elokuvaa katsoessa, 
toisen tupakoidessa 
tai vaikka asemalaiturilla.

Hymyilen.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Please take me away from here when I'm far too tired to fall asleep.

Jos vadelmakivennäisvesi humalluttaisi, en selvää päivää näkisikään.
Näin ei ole, mutta vajaa kaksi pulloa fresitaa humalluttaa kyllä.
Ei minulla ole elämää laisinkaan, nukun ja nukun.


Lisäksi olen koneella ja katson televisiota.
Itken ihmisten perään, kaipaan mennyttä.
Samaan aikaan en jaksa ketään.

Kaikki on aina liikaa ja liian vähän, aivan kuten minä.
Numerot liikaa, mielipide siitä ei muutu koskaan.
Olen vain yksinkertaisesti valtavan suuri.
Ehkä joku täytti vesipulloni piripintaan unettomuudella ja vei onnen?
Hymytytön luona kaikki oli hyvin, kotona on liian yksinäistä.
Tahdon takaisin kaupunkiin, jossa olin viikko sitten.

Lauantaina saatan lähteäkin, pitäisi vain pyytää lupa..
Mitä pienistä, minä tahdon löytää onnellisuuden.
Yksin on yksin ja vieressä on parempi.

Kaipaan läheisyyttä.


ps, välit neiti syksyn kanssa ovat kai ennallaan?
kaikki on vain kovin awkward.
ehkä se siitä vielä?

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Olet todella viisas, elät vain hetken verran.

Kummallista kuinka helppoa onnellisuus on.
Kaksi tuntia junassa, ei se ole mitään.
Monta tuntia hymytytön vieressä.


Punainen juoma kuohuu yli.
Juodaan se äkkiä ja siirrytään vihreään.
Keskeneräinen suunnitelma.

Makaan tupakantuoksuisessa sylissä, turva.
Silittelyä. Kuiskauksia. Käsi vyötärölläni.
Käskyjä hengittää kun unohdin kuinka.
Kaikki oli täydellistä.
Rauhaa, hyvää seuraa, alkoholia.
Läheisyyttä ja naurua huonoille vitseille.

Heräsin yöllä hymytytön kietoessa kätensä ympärilleni.
Olin elossa ja nautin elämästä, kuinka onnellinen voi olla?

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Since I fell for that spell I am living there as well.

Harmaus täyttää jokaisen löytämänsä kolon.
En jaksa juosta, pakeneminen ei auta.
Pitää välttää turhia liikkeitä.


Kaikki te vain valehtelitte.
Valheita, valheita, valheita.
Lisää valheita.

Mihinkään ei tarvitse uskoa.
Helpompaahan se niin on?
Toivo? Ajanhukkaa.
Lähden viidentoista tunnin päästä hymytytön luokse.
Unohdan kaiken ja teen mitä tahdon, en välitä.
Hetki on ainoa, jolla on mitään väliä.

Huominen voi odottaa ja minä juoksen karkuun kun en uskalla.
Lasten ilo ja nauru muistuttavat menneestä, mihin ne ajat katosivat?

perjantai 3. helmikuuta 2012

I'm finished trying to tell myself this will go away.

Opiskelemisen sijaan istun saunassa ilman valoja.
Katson ikkunasta ulos, keltainen, valkoinen ja vihreä.
Ulkona on kylmä, mutta saunassa on lämmintä ja rauhallista.


Kasa paperia odottaa pinkkiä stabiloa, mutta antaa olla.
En jaksa ihan vielä, haluan edes hetkeksi rentoutua.
Pienen hetken rauha ja hyvä olo, kyllä se katoaa.
Palaan pöydän ääreen ja yritän lukea.
Mitään en muista kuitenkaan.
Onko sillä edes väliä?

On sillä, vaikka mitä väittäisin.

Meinaan kasata lukiosta järkyttävän työmäärän.
Ei sellaiseen pysty mitenkään, ei vain pysty.
Todennäköisesti sitä ei edes saisi ottaa.

Vajaa viikko ja näen hymytytön.

ps, huomioin kyllä Stellan antaman tunnustuksen. 
Postaan varmaan viikonloppuna.