Jätä huoles maanpinnalle ja hyvästit painovoimalle.

Eilinen oli niin hieno päivä, olen onnellinen♥

Vietin koko päivän loistavassa seurassa Radio Aallon -konsertissa, aurinko paistoi ja meillä oli todella hauskaa. Törmäsin myös kuiskaukseen siellä, joskaan emme puhuneet mitään, koska olimme molemmat omissa porukoissamme. 

Illalla kotiin kävellessäni latasin sähköpostit kännykkään ja yllättäen yhden viestin otsikkona on "Sinut on hyväksytty talkootöihin Provinssirockiin". Siinä sitten menivätkin viikonlopun suunnitelmat uusiksi, etenkin kun maanantaina on lähtö ulkomaille ja työt loppuvat sunnuntai-iltana joskus klo 23. En kuitenkaan vielä ainakaan valita, tulee ihan mielenkiintoinen reissu. Ainakin junamatkoille on tiedossa hyvää seuraa ja majoitukseen myös.

Tänään on tarkoitus suunnata kaupungille metsäkeijun, kuiskauksen ja charloten kanssa. Siitä tulee todennäköisesti ja toivottavasti ihan mukavaa, on se ainakin tuhat kertaa parempaa tekemistä kuin kotona koneella istuminen.

juuri nyt olen onnellinen.

pidän siitä.

It's a feeling I've had many times before.

Mistä ihmeestä tämä olo oikein tuli?
Tunti sitten seisoin täristen, kurkku kipeänä ja kasvot märkinä kyynelistä ihmetellen, kuinka ihmeessä tähän tultiin ja miksi. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mietin tosissani sitä, kuinka terä helpottaisi oloa. En ole tehnyt mitään vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta mitä sitten? Se voisi helpottaa.. Kuitenkin, ainakin toistaiseksi olen pitänyt itseni erossa kaikesta terävästä, sen sijaan olen tehnyt lihaksia ja huudattanut musiikkia niin kovalla kuin koneeni antaa. Pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä. Jotain, jolla saisin ajatukset pois tästä olotilasta.


Eilinen oli ihana. Pariisin Kevät oli aivan loistava ja eturivi enemmän kuin mukava, seurassakaan ei ollut mitään valittamista.
Jopa illalla H:lla kaikki sujui hyvin, ei, en tosiaankaan syönyt ruokaa jota hän laittoi. Maistoin kyllä, mutta koska ei ollut nälkä, en viitsinyt pakottaa itseäni.
Kaikin puolin kaikki meni paremmin kuin hyvin, uskalsin olla hetkellisen mielenhäiriöni johdosta hankituissa farkkushortseissa koko päivän ja käytin myös toppia jota en ole lähes kahteen vuoteen käyttänyt kuin muutaman kerran.

miksi en koskaan opi?

Started crying and I couldn't stop myself.

Päivä oli kauhea, aamu alkoi isäni toimesta hirveällä huutamisella ja yhteen mennessä olin itkenyt kyynelkanavani enemmän kuin tyhjiksi jo kolmeen kertaan. Olen itkenyt tänään niin paljon, että en voi käsittääkään. Missä kumman vaiheessa oikein muka opinkin itkemään?

Harrastin jälleen kerran shoppailuterapiaa vietyäni skootterin huoltoon, ja jonkin kummallisen hetkellisen mielenhäiriön seurauksena ostin shortsit. En tajua mikä minuun meni, minkä ihmeen takia hankin shortsit? Minun jaloillani ei saa käyttää shortseja, mutta tänään olleissa grillijuhlissa pidin niitä kuitenkin. Kuinka kehtaan?

Eilinen oli huonompi kuin kaksi aiempaa päivää ja tämäkin päivä oli huono. Voi, miksi päivät eivät voisi olla jatkuvasti hyviä? Tai edes vaikka seuraavat puolitoista viikkoa? Haluaisin olla onnellinen, mutta pienoinen ahdistus yrittää puskea esiin. Tiedän melkolailla mistä tämä johtuu, mutta en voi sille mitään. Olen tyhmä lapsi.

Vajaan viikon päästä olisi höyhen- ei vaan.. no, miitti kuitenkin. Höyhen suljettiin maanantaina, mutta backup plan oli olemassa. Kuitenkin, sinne meni koko se päiväkirja mitä kirjoitin. En muista enää koskaan niitä tekstejä ja lienee se voi olla ihan hyväkin? Olihan siellä hyviäkin tekstejä, mutta pääasiassa teksti oli todella ahdistunutta. Siellä oli kirjoitus 115h paaston jälkeiseltä yöltä jonka yhä muistan lähes elävästi, se oli kauheaa aikaa. 


Huomenna (tai oikeastaan tänään, sillä on jo perjantai) on Pariisin Kevät Kivenlahtirockissa ja näen jälleen H:ta. Keikan jälkeen olisi tarkoitus mennä hänelle yöksi, mutta sinne on tulossa eräs toinenkin hänen kaverinsa ja H aikoo laittaa ruokaa. En tiedä mitä siitä tulee, pelottaa. En uskalla enkä halua, en pysty.


Viiden vuorokauden päästä tulevat yhteishaun tulokset. En tiedä mitä siitä tulee, sillä tiedän, että jos en pääse haluamaani lukioon, tulen itkemään enemmän kuin paljon. Kahtena yönä olen nähnyt painajaista kuinka en pääse sinne minne haluan ja.. en vain ymmärrä kuinka kestän jos en pääse sinne. Tiedän tämän olevan todella naurettavaa, että stressaan jostain lukiopaikasta näin paljon, mutta en vain voi sille mitään.

It's hard for me to love myself right now.

Päivittäin kirjaudun bloggeriin kirjoittaakseni. Melko nopeasti joudun kuitenkin toteamaan, että ainoa mitä aikaan saisin olisi tyhjiä sanoja. En tiedä mistä kirjoittaa ja mitä kirjoittaa, mitään ei tapahdu vai tapahtuuko?


Peruskoulu on ohi, keskiarvoni oli surkea ja pelkään etten pääse haluamaani lukioon. Säälittävä, surkea, naurettava 9.0, ei sillä pääse mihinkään. Kuinka saatoin olla niin piittamaton ja huono, jos olisin saanut äidinkielestä ja ruotsista kympin, niin keskiarvoni olisi ollut 9,15. Nyt se kuitenkin jäi niin naurettavan surkeaksi, että häpeän itseäni. Olen itselleni niin vihainen, miksen tehnyt kovemmin töitä?! Jos haluamaani lukioon pääsy jää kiinni pienestä, vihaan itseäni vielä enemmän. Olisi täytynyt yksinkertaisesti vain olla ahkerampi ja parempi oppilas, ei tällainen lusmu.


Pelkään yhteishaun tuloksia, näin siitä jo viimeyönä painajaista. Vielä pitäisi odottaa kahdeksan päivää, yhdeksäntenä ne julkistetaan. Inhoan odottamista, tämä on kauheaa, kauheaa, kauheaa. Pelkään niin käsittämättömän paljon.

tänään oli yllättävän hyvä päivä, samoin eilen.

ehkäpä tämä vielä tästä jossain vaiheessa?

parin viikon päästä onneksi ulkomaille.

I can learn to stand alone.

Pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta en vain pysty. En kykene aloittamaan yhtään mitään ja sitten vain makaan sängylläni miettien kaikkea mitä täytyisi tehdä. Olen laiska, tyhmä ja saamaton.


En tiedä mistä kirjoittaa, sanat karkaavat ennen kuin niistä muodostuu järkeviä lauseita. Päässäni pyörii irtonaisia ajatuksia jotka eivät sitoudu yhdeksi selkeäksi vaan pysyvät suurena sekamelskana. Olen yksin, vihainen, lienee jopa pikkuisen katkera ja niin hukassa. 


Lauantaina kolmen vuoden työ nykyisessä koulussani on tehty ja todella aion kertoa muutamalle henkilölle tarkkaan valitut terveiset jatkoa varten, oi kyllä aion. En jaksa välittää siitä, että olisin ilkeä, minua ei kiinnosta. Olen niin jumalattoman vihainen ja katkera, oikeasti, taidan olla juuri näitä kahta. En ymmärrä mitä olen näille ihmisille tehnyt ansaitakseni saamani kohtelun, joten heidän on aika saada muutama ihastuttava sana minulta näin kesäloman alkamisen kunniaksi. Tuntuu, että olen kylmä ja ilkeä ämmä ja ehkä sitten olenkin sitä, mutta olen kyllästynyt olemaan muiden kynnysmattona ja vittuilun kohteena. 
Aion kävellä heidän luokseen pää pystyssä ja selkä suorana, sanoa sanottavani ja lähteä samoin kuin tulinkin. He saavat aivan rauhassa ihmetellä mitä ihmettä tapahtui, puhukaa paskaa aivan niin paljon kuin tahdotte, en välitä. Kerrankin sanon vastaan ja kerron totuuden, nykyään niin harvat kertovat totuuden, joten on aivan hyvä heidänkin se edes kerran eläessään kuulla.

just let me go and forget about me.

that'd be better for everyone.