keskiviikko 8. lokakuuta 2014

it's enough to lose your head, disappear and not return again.


Olen ollut oikeasti ihan kunnossa ja ihan hyvin. En ole itkenyt tai panikoinut aivan kauheasti, mutta viikon aikana olen tehnyt täyskäännöksen ja viime viikolla juhlissa vietin viimeiset kaksi tuntia kasaten hengitystä ja itseäni — melko huonoin tuloksin. Hitaasti alkaa tuntua siltä ettei minun pitäisi enää käyttää alkoholia ollenkaan eikä oikeastaan edes viettää aikaa ihmisten kanssa. En halua muiden näkevän sitä etten ole niin hyvässä kunnossa kuin haluan uskotella olevani. Ei tämän alan opiskelijoilla ole itsellään tällaisia ongelmia ei tätä alaa lukeva ihminen makaa öisin sängyssä kauhuissaan kun ei vain saa unta ja pelkää unettomuutta. Ei minun kuulu olla paniikissa siitä, että entä jos putoan pohjalle ja en vain enää pysty tähän normaaliuteen mitä olen pystynyt kokeilemaan alkuajan.

Yritän pakottaa itseni syömään vaikken enää ole nälkäinen oikeastaan koskaan, mutta kellon ollessa kuusi illalla ja syötyäni 200kcal ja käveltyäni 3km on kai pakko yrittää? En halua enkä enää tiedä mistä pitää kiinni kun reuna tuntuu murenevan alta. Eilen olin vielä ihan suhteellisen okei (vaikka oikeastaan mikään ei kiinnostanut eikä tuntunut miltään), mutta tänään luennolla aiheen ollessa mood disorders saatoin ahdistua pikkuisen enemmän kuin on tarpeen.

Pelkään kauhean paljon, että joudun jossain vaiheessa ehkä myöntämään tuutorilleni etten pysty toimimaan aivan niin täysillä kuin normaali ihminen. Pelkään aivan kamalasti, että uudet ihmiset saavat tietää siitä miten rikki olen. En halua olla tällainen mutten oikein tiedä mitä muuta tehdä?

Miten voin koskaan jatkaa tämän aineen opiskelua jos asetan itselleni toisenlaisia standardeja enkä suostu sisäistämään itseeni negatiivisen ajattelun triadia? Miten voin koskaan olla yhtään mitään jos nämä samat ajatukset seuraavat minua minne tahansa menenkin ja mitä tahansa teenkin? Ei se auta, että ne ovat vain ajatuksia. Haluaisin vain olla kunnossa ja ei-ahdistunut ja surkea, mutta ehkei se vain onnistu.

saattaa olla että tein muutaman naarmun vaikka tiedostin samanaikaisesti sen, kuinka jumalattoman typerää se on.

Ei kommentteja: