the day I learn to fly, I'm never coming down on perfect wings I'll rise through the layers of the clouds.

Minusta on tullut se, mitä en koskaan uskonut olevani (hain kauppakorkeakouluun, ihan vain huvin vuoksi, vaikka minulla onkin jo kaksi opiskelupaikkaa muualla ja odotan kahta). Jostain kumman syystä kokeet menivät niin hyvin, että uskallan toivoa muutamasta aineesta korkeampaa arvosanaa kuin koko lukioaikanani olisin uskonut olevan mahdollista. Eihän minun pitänyt osata ranskaa, mutta seiska ei valehtele? Tai se fakta, että oikeasti kirjoitin lähes 400 sanaa puolessa tunnissa, koska ajatukset vain virtasivat ja osasin sanoa haluamani asiat oikealla kielellä. Koko lukion ajan olen ollut varma ettei minusta ole yhtään mihinkään, etenkin viime syksyn perusteella kun harva se päivä jouduin ongelmiin rehtorin ja koordinaattorin kanssa poissaoloista ja melkein sain lähetteen psykiatriselle. Olen oikeasti oppinut jotain lukiossa, en ole niin huono mitä luulin ja vaikken kahdessa aineessa ole ollenkaan hyvä, olen yllättävän varma siitä, että saatan oikeasti valmistua. Kaiken lisäksi arvosanani saattavat olla ihan hyvät. Kolmekymmentä olisi jo dream come true ja ihme kyllä se näyttää mahdolliselta. Joku joskus sanoi etten selviä tästä koulusta kaiken kanssa ellen muutu.

Olen yrittänyt olla itselleni armollisempi viimeisen kahden viikon aikana. Nukuin kun nukutti, yritin syödä silloin kun oli nälkä ja join paljon vettä, ihan vain kokeiden takia. Onnistuin välttämään flunssaakin tähän viikkoon asti, mutta jostain syystä kotona makaaminen yskiessä ei tunnu niin pahalta kuin luulisi. Tiedän, että koulua on vielä, mutta ei se enää ole niin tärkeää. Tiedän, että olen hurjan paljon parempi monessa asiassa kuin I give myself credit for. Kirjoituksiin on vielä 1,5kk ja siinä ajassa ehdin oppia ne asiat, mitkä jäivät hieman vajaiksi nyt ja toukokuussa tämä kaikki on ohi. Sitä ennen pääsen kuitenkin lomalle ja saan kävellä auringossa, 2,5 viikkoa.

Päivittäin ajattelen asioita, joista haluaisin sanoa vaikka kuinka paljon mutten tiedä miten pukea ajatukset sanoiksi ja liian pian kello on liian paljon. Nukun kamalasti, mutta siitä huolimatta nukuin tänäänkin päiväunet kun en vain enää jaksanut. Yritän kovempaa kuin olen koskaan jaksanut yrittää ja haluan vain saada lukion kunnialla loppuun. Siitä ei tule mitään jos en huomenna avaa kirjaa ja yritä ymmärtää, miksi Lenin ja Stalin olivat parempia kuin Nikolas II (okei, se on helppoa, Nikolas oli heikko ja sitten oli 1904-5 sota Japanin kanssa ja kaikki muu). Pitäisi kai myös käsittää mitä ihmettä tapahtui Espanjassa Francon aikaan ja tekisin itselleni palveluksen jos kertaisin mekaniikkaa. 62 päivää ja lukio on ohi, viimein.