Viikon ajan keskustelemme ja yhtäkkiä olenkin aika onnellinen.
Hymytyttö on jälleen ihana ihminen, miksi joskus muuta?
Ihana saada takaisin se tyttö johon tutustuin kesällä.
Huolimatta hänestä en ole onnellinen.
Ehkä enemmänkin.. tunteeton.
Tosin välitän ja ahdistun.
Olen kasa tunteita ja ajatuksia.
Hyvin epämääräinen.
Neiti syksy ei ole puhunut puoleentoista viikkoon.
Minä en puhu ensin, hän saa puhua.
Mitä olen oikein tehnyt?
Eihän tämä VOI johtua siitä mistä pelkään?
Loistavaa, olen karkoittanut leijonan ja neiti syksyn.
Onneksi hymytyttö tuli takaisin, nauramme.
Ei mitään ole, mutta jopa vitsit ovat okei.
Jos ei muuta niin minulla on pari vanhojen tansseihin.
Opin jälleen ettei oikeasti saa välittää kenestäkään.
Samanlaisia he kaikki ovat kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti