Katoan tai en katoa, kuka tietää?
Ilta toisensa jälkeen on yksinäinen.
En itke vaikka sattuu, olenhan sentään vahva.
Sen sijaan kaadun maahan kun en pysy pystyssä.
Ryömin maassa, sinnehän minä kuulunkin, pois silmistä.
En välitä tai jaksa.
En enää saa puhua neiti syksylle.
Olen niin paljon liikaa.
Hurjasti liikaa.
Saduissa prinsessa saa prinssin ja happily ever after.
Tämä ei ole satua, prinssejä ei ole enkä minäkään ole prinsessa.
Olen pelkkä suuri vitsi, paino sanalla suuri, sillä olen vain niin iso.
Puhun enkä kerro miltä tuntuu.
Sanat eivät tarkoita mitään, eivät.
Kukaan ei tiedä eikä tarvitse, pärjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti