"Average.
It was the worst, most disgusting word in the English language.
Nothing meaningful or worthwhile ever came from that word."
— Portia de Rossi, Unbearable Lightness.
En kirjoita, sanani ovat kadonneet monien vaaleanpunaisella merkittyjen sivujen väliin.
Koulussa on työtä enemmän kuin jaksan, nauran kun joku kysyy eikö työtä ole liikaa.
Kyllähän minä jaksan kun en anna itselleni muita vaihtoehtoja, ei niitä ole oikeasti.
Jaksan, tai itken ja jaksan.
Tämän viikon aikana kaksi pientä hermoromahdusta.
Totean, etten pääse kursseista läpi ja haluaisin vain itkeä.
Vahvat ja hyvät tytöt eivät itke eivätkä turvaudu punaiseen.
Neiti syksy ei puhu.
Selitys tuli viime viikolla.
Painava hiljaisuus laskeutui takaisin.
Pelkään aivan hurjasti, mitä hän oikein ajattelee?
Odotan vielä viikon tai kaksi, enempää en voi.
Asia on selvitettävä, vaikka pahin voi käydä.
Ehkä hänkin vain lähtee elämästäni?
Kaikki olikin liian kaunista ollakseen totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti