tiistai 10. tammikuuta 2012

Here today, gone tomorrow.

Kyyneleitä enemmän kuin pienessä purossa.
Ehkä itkin jo joen, mikseivät pisarat pysähdy?
Haluaisin kaiken vain olevan hyvin, edes hetken.


Sairaalat ovat kovin pelottavia ja ahdistavia.
Pelottaa, mutta toivon, että kaikki menee hyvin.
Ei tosin ole vaihtoehtoja, hänen on parannuttava.

Kyyneleet ja hymy vuorottelevat.
Kummallinen kilpailu, hymy voittaa vain harvoin.
Kyyneleet ovat voimakkaampia, mieli on heikko eikä jaksa.

Eilen saatoin puhua hymytytölle mesessä ja avautua.
Saattoi olla ettei näin käynyt, ehken itkenyt ja ikävöinyt.
Ehkä olimme molemmat selvinpäin emmekä keskustelleetkaan?

Humalainen mieli puhuu selviä ajatuksia.

En kadu yhtäkään sanomaani asiaa.
Kerroin totuuksia, sain tietää lisää.
Hän välittää, oikeasti välittää

Eilisen seurauksena neiti syksy suuttui.
Kovin vahvasti se siltä ainakin tuntuu, ei sanaakaan.
Hän ei puhu eikä vastaa kun minä puhun tai edes yritän.

Ei kommentteja: