bye 2013.

Olen Hymytytön luona ja illalla menemme tupareihin.

Kassissa on tähtisädetikkuja, kaksi pulloa kuohuviiniä, 
pullo likööriä, neljä coronaa ja neljä siideriä.

Juotavaa voisi olla enemmänkin, mutta näillä mennään.

Tästä tulee hyvä ilta, toivottavasti myös ensi vuodesta.

Ihanaa uutta vuotta kaikille teille! ♥

kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa.

Olen itkenyt viimeiset kaksi tuntia, koska aikuiset ovat idiootteja humalassa eivätkä vain osaa käyttäytyä. Olen halunnut kuolla yhtä kauan, edes se, että äiti tuli viereen ja yritti lohduttaa ei vain auttanut. Tuntuu, etten oikeasti pysty tähän ja peilistäkin takaisin katsoo punanaamainen sika. En ole aiemmin tajunnut, kuinka itkettyäni näytän oikeasti aivan sialta — punainen naama ja turvonneet silmät.

Isän ystävä otti liian kovaa kiinni vyötäröltä ja vaikka sanoin "ei", hän ei meinannut päästää irti. Oksettaa. Tiedän ettei se ollut mitään, mutta en pidä siitä, että joku koskee silloin kun en sitä halua. Haluaisin pestä itseni valkaisuaineella, ehkä sitten nukahtaisinkin?

Silmiin ja päähän sattuu niin paljon ettei se ole edes hauskaa. Ajattelin hetken koulua ja toivoin vessan lavuaarin nielevän minut. En haluaisi herätä enää ikinä, en vain jaksa. Olen niin jumalattoman väsynyt ja kaikki tuntuu vain ahdistavan lisää — Indonesiaan pitäisi laihtua kamalan paljon ja oikeasti haluaisin vain kuolla. En jaksa. En, vaikka 11kk meitä ja elämässä on hyviäkin asioita.

päivien kulun toivoo olevan tasaista, yritän muistoja reunojen alle lakaista.

"Asennetaan anturit mittaamaan häiriöitä 

Etsitään syyt miks vietän unettomia öitä 

Jos mä vain soitan ja sanon en pääse 

Ei jalat toimi on silmillä kääre 

En tiedä miksi se mua pelottaa mut se on totta 

Oon mielikuvituksen tuotetta"

En oikein tiedä miksen osaa hengittää vaan sen sijaan haukon happea kuin kala kuivalla maalla. Tunnen, kuinka sydän sykkii rinnassa, olen elossa, mutta se tuntuu haluavan ulos. En minä sinä halua, en en en. Vaikka "haluan pois" ja niin edelleen, luin taas kerran "It's kind of a funny story"n ja mietin kuinka asiat voisivat olla. Ymmärrän tentaclesit enemmän kuin hyvin, ajatuskin tietyistä asioista saa pulssini kohoamaan epänormaalille tasolle ja sulkee keuhkoputken enkä enää saa happea laisinkaan.

Makaan aamuisin kolme tuntia sängyssä ja keskityn olemaan ajattelematta niin en muista haluavani kuolla. Jos ajattelen, asiat aloittavat järjettömää vauhtia kiihtyvän pyörimisensä, enkä enää löydä itseäni sen pyörremyrskyn keskeltä. En pysty kuin mittamaan toiset 2cl finlandiaa ja toivomaan sen rauhoittavan edes hieman. Sen jälkeen juon vettä laseittain ja syön ketsuppileivän niin kuin kymmenen vuotta sitten ja kaikki on ihan okei. Olen taantunut kahdeksanvuotiaaksi enkä usko tämän olevan mitenkään hyvä asia.

Toisaalta, tällä hetkellä pystyn nukkumaan "normaaleihin aikoihin" ja elän edes hieman, enhän sentään halua jatkuvasti kuolla ja ymmärrän ettei naarmuissa ole mitään järkeä. Haluaisin kirjoittaa väistämättömästä, mutta kirjoitin äsken kaksi lausetta ja luulin kuolevani. En pysty ajattelemaan sitä vielä. Pysyn metsän keskellä ihan hiljaa ja nukun taas aamuun, jolloin jatkan sitä samaa, jota olen tehnyt tiistaista asti. Ehkä hyvällä tuurilla muumioidun ennen sunnuntaiaamua?

kuljen sumussa kainalossani sydän täynnä kultaa.

Yritin, mutta söin varmaan 2000kcal vahingossa — puhumattakaan alkoholista — ja halusin kuolla.
Kahtena viime aamuna olen vain halunnut herätessäni olla poissa ja tänäänkin onnistuin nukahtamaan vasta ajatellessani sitä, miten oikeasti voisin kuolla jos haluaisin. En ole kunnossa.

Sain ihania joululahjoja, säästin monta sataa euroa Indonesian matkalla ja nyt en ehkä palele niin paljon mökillä kun kääriydyin viininpunaiseen huiviinii. Isä lupasi rahaa ensi vuonna ja käteistä sain yöpuvun ostoon, ostan ehkä kuitenkin keikkalippuja ja alkoholia, sillä niistä tulen oikeasti onnelliseksi. Olen salaa todella surullinen ja pelkään, mitä isoisälleni käy tulevaisuudessa, mutta onneksi jääkaapissa on joulusiideriä ja lasin valkoviiniä on ehkä yhdeksi suulliseksi. En pysty ajattelemaan rationaalisesti, mutta hymytytön äiti ompeli meille samanlaiset villasukat ja se on aika suloista.

Entinen luokkalaiseni saattaa tulla tänne perjantaina enkä tiedä halusinko tätä, mutta näin kävi kuitenkin. Tänään peilissä näytin aivan hetken ajan siltä, että kehtaisin olla rannalla jo tällä kropalla vaikka olenkin oksettava.

Katsoin lentoja Barcelonaan toukokuulle ja olen melko varma, 
että lähden kirjoitusten jälkeen kummitädin luokse sinne. 
Pakko päästä pois, hyppään [lentokoneeseen] on pakko päästä pois, 
minne tahansa hiekkatie tai asvaltti, kaikki toimii.

damned if you do, damned if you don't.

Meinasin tänään jäädä istumaan metroaseman penkille kun en tiennyt miksi siitä pitäisi nousta. Yritin juosta bussiin mutta jalat eivät totelleet. Kävelin ulkona välittämättä autoista ja lähes toivoin jonkun osuvan, saisin levätä, viimeinkin. En koulussa enää edes voinut teeskennellä olevani okei ja J kysyi matikassa "mikä on" kun olinkin vihainen. Sain juoda energiajuomaa ja vaikka vihaan niiden makua, olin oikeasti kiitollinen. Näytin kuulemma päivän päättyessäkin "siltä että ole[n] aivan täysin paskana", ei sinänsä hämmästytä.

Itkin käytännössä koko päivän enemmän ja vähemmän hysteerisesti. Uusin matematiikan ja kertasin kokeeseen itkemällä ja hyperventiloimalla 1,5h vessassa. Se, jota lähes kaikki vihaavat tarjosi ulkona chesterfieldin punaisen "you look like you need it" enkä voinut olla kiittämättä vilpittömästi.

Tänään opin miten ihania luokkalaiseni tytöt ovat. Itkiessäni hysteerisesti aulan sohvalla he lohduttivat, halasivat ja kuuntelivat kun kerroin siitä, kuinka väsynyt olen.

Huomenna joudun puhumaan koordinaattorin ja rehtorin kanssa, mutta isompi ongelma on aamulla kouluun asti pääseminen. Tuntuu, että en edes hengittäisi ellei lihaksisto tekisi sitä ilman tietoisia käskyjä. En ole ikinä ollut näin kokonaivaltaisen exhausted ja tässä ei ole mitään hauskaa.

Antakaa jostain joku lääke, jolla olen taas kasassa. 

Käsittelen tämän kaiken sitten joskus.