sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Olet todella viisas, elät vain hetken verran.

Kummallista kuinka helppoa onnellisuus on.
Kaksi tuntia junassa, ei se ole mitään.
Monta tuntia hymytytön vieressä.


Punainen juoma kuohuu yli.
Juodaan se äkkiä ja siirrytään vihreään.
Keskeneräinen suunnitelma.

Makaan tupakantuoksuisessa sylissä, turva.
Silittelyä. Kuiskauksia. Käsi vyötärölläni.
Käskyjä hengittää kun unohdin kuinka.
Kaikki oli täydellistä.
Rauhaa, hyvää seuraa, alkoholia.
Läheisyyttä ja naurua huonoille vitseille.

Heräsin yöllä hymytytön kietoessa kätensä ympärilleni.
Olin elossa ja nautin elämästä, kuinka onnellinen voi olla?

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Since I fell for that spell I am living there as well.

Harmaus täyttää jokaisen löytämänsä kolon.
En jaksa juosta, pakeneminen ei auta.
Pitää välttää turhia liikkeitä.


Kaikki te vain valehtelitte.
Valheita, valheita, valheita.
Lisää valheita.

Mihinkään ei tarvitse uskoa.
Helpompaahan se niin on?
Toivo? Ajanhukkaa.
Lähden viidentoista tunnin päästä hymytytön luokse.
Unohdan kaiken ja teen mitä tahdon, en välitä.
Hetki on ainoa, jolla on mitään väliä.

Huominen voi odottaa ja minä juoksen karkuun kun en uskalla.
Lasten ilo ja nauru muistuttavat menneestä, mihin ne ajat katosivat?

perjantai 3. helmikuuta 2012

I'm finished trying to tell myself this will go away.

Opiskelemisen sijaan istun saunassa ilman valoja.
Katson ikkunasta ulos, keltainen, valkoinen ja vihreä.
Ulkona on kylmä, mutta saunassa on lämmintä ja rauhallista.


Kasa paperia odottaa pinkkiä stabiloa, mutta antaa olla.
En jaksa ihan vielä, haluan edes hetkeksi rentoutua.
Pienen hetken rauha ja hyvä olo, kyllä se katoaa.
Palaan pöydän ääreen ja yritän lukea.
Mitään en muista kuitenkaan.
Onko sillä edes väliä?

On sillä, vaikka mitä väittäisin.

Meinaan kasata lukiosta järkyttävän työmäärän.
Ei sellaiseen pysty mitenkään, ei vain pysty.
Todennäköisesti sitä ei edes saisi ottaa.

Vajaa viikko ja näen hymytytön.

ps, huomioin kyllä Stellan antaman tunnustuksen. 
Postaan varmaan viikonloppuna.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Could it be that it was a dream, and I'm still beside her.

Eilinen oli mielenkiintoinen.
Paniikkikohtaus keikalla, ei näin.
Istuimme hymytytön kanssa salin ulkopuolella.

Saattoi illan aikana kulua alkoholiakin.

Järjestyksenvalvoja tulee kysymään onko kaikki hyvin.
Hymytyttö vakuuttaa näin olevan, minä toistelen perässä.
Suudelmia. Kuiskauksia. Suudelmia. Halauksia. Heilumista.
Hän kertoi oikeasti välittävänsä hurjan paljon, monesti.
On kuulemma pahoillaan aiemmasta käytöksestään.
Ymmärtäisi, jos käskisin hänen painua helvettiin.

En minä ole niin ilkeä.
Annan anteeksi enkä näe väärää.

Nukuin hymytytön vieressä, onnellisuutta.
Herätys ei ollut mukava, maailma vaikutti kylmältä.
Eihän sellaista halua kohdata jos on toisen vieressä, eihän?

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Right now I wish you were here.

Viikonloppu kuluu nukkuessa, kai opiskelinkin edes vähän.
Koeviikko alkaa ylihuomenna, en oikeastaan osaa mitään.
Onneksi ei ole läksyjä, ehkä stressi helpottaa kohta?

Nyt pitää vain selviytyä kokeista kunnialla.
Kyllä luulisi minunkin siihen pystyvän.
En voi olla niin paska.. tai no voin.


Hymytyttö tulee huomenna yhdelle keikalle.
Sen jälkeen meille yöksi, ei tarvitse nukkua yksin.
Uutisen vahvistuminen sai matematiikankin siedettäväksi.


Ihanaa tietää, että saan nukkua jonkun vieressä.
Mitä sitten vaikka olemmekin humalassa huomenna?
Maanantai ja seuraavana päivänä koe? Aivan sama minulle.

Pitäisi lukea kokeisiin mutten vain jaksa.
Miksen saisi nukkua jatkuvasti?