So tell me what's so wrong with me that you could leave so easily.

Shampanja kuplii lasissa ja ympärillä ihmiset nauravat ilosta.

Serpentiiniä puhalletaan ilmaan ja kääritään kaulan ympärille.

Paljon alkoholia ja roskia, hauskaa vappua?

Jos voisin olla onnellinen ja rikkoa perinteitä, vappuperinteemme on jo kyllästyttävä. Tahtoisin jotain uutta ja mielenkiintoista, pois rutiineista. Sääntöjä on jo liikaa, haluaisin kovin mielelläni rikkoa niitä tai unohtaa. En pidä tästä elämästä jota elän, tarvitsen muutosta.

Voisin vain nukkua viikonlopun ohitse ja herätä maanantaina lukion pääsykokeisiin. Vappu voisi olla hauska, etenkin kun huomenna tapaamme ehkä yksiä todella mukavia tuttujamme. Tietenkin siinäkin, kuten lähes kaikessa, on omat huonot puolensa. Olemme kuulemma menossa sitten pizzalle.

En tiedä mitä teen, sillä pizzaa en halua tai voi syödä. En pidä siitä, se ei ole erityisen hyvää ja en vain yksinkertaisesti voi. Olen typerä, rajoittunut lapsi. Kovin turha ja yksinäinen sellainen.

Tavallaan haluaisin vain yhden illan ajaksi unohtaa kaiken.

My shadow's the only one that walks beside me.

"Bubble ei taaskaan syö mitään.. Tiedätkös, olen huolissani kun et koskaan syö mitään. Onko sinulla jokin todella tarkka ruokavalio?"
"*haha*, joo, no ei mulla tähän aikaan aamusta ole nälkä koskaan"
En voi käsittää miksi kummassa otin valinnaiseksi kotitalouden. Se oli typerä, niin hurjan typerä teko. En ole kertaakaan koko valinnaisköksän aikana syönyt siellä, en yhtään mitään. Yksinkertaisesti ajatus ihmisten seurassa syömisestä on liikaa. Onneksi tätä jaksoa on enää neljä viikkoa, neljä aamua jolloin saan kuulla valitusta.. Yksi ryhmäläisemme oli tänään kattanut pöytään neljä mehulasia kun olin ilmoittanut juovani vaikken syö. Laseissa oli mehua saapuessani pöytään joten lähes heti istuttuani nousin täyttämään vesipullon. En voi juoda tuollaista mehua, se ei vain tule kysymykseenkään.


Eilen illalla yksinäisyys ja tyhjyys hyökkäsi päälle lähes varoittamatta, oli vain yksinkertaisesti tyhjä olo. Kaipasin jotain, en vain tiedä mitä, ehkä sitä, että joku vain halaisi ja olisi seurassani. Yksinäisyys ei ole mukavaa, ei millään tapaa. Silti olen yksin enkä vain enää pysty tuolla koulussa muuttumaan.
Toivottavasti lukiossa kaikki voisi muuttua paremmaksi, tahtoisin olla hurjan paljon sosiaalisempi.

Huomenna on vappu, pitäisi juhlia ja pitää hauskaa. Se tulee olemaan samanlainen kuin edellisetkin, lauantaina tuttujen kanssa kaupungille ja sen jälkeen menemme ravintolaan syömään. Sunnuntaina ajoissa aamulla piknikille ja sieltä joskus sittten takaisin kotiin. Olisin halunnut oikeasti pitää hauskaa, mutta eihän se onnistu kun on epäsosiaalinen erakko. Seuraavan kerran vietän vappua vasta 2013 joten olisin todella tahtonut nauttia tällä kertaa.. Ehkä on vain yritettävä ottaa ilo irti pienistäkin asioista, loppujen lopuksi kun miettii, niin kaikkein pienimmät asiat tuottavat yleensä suurimman ilon.

Hyvää vappua kaikille, nauttikaa!♥

Needed to be strong, yet I was always too weak.

Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta sanat karkaavat päästäni ennen kuin ehdin laskea käsiäni näppäimistölle. Iltaisin pää on täynnä kaikkea ja uuden päiväkirjan sivut täyttyvät pikkuhiljaa mustalla musteella kirjoitetuista ajatuksista. En saa kaikkea koskaan ylös, sanat karkaavat liian nopeasti ja korvautuvat jollain täysin tyhjänpäiväisellä.


Eilen tein mielenkiinnosta Beckin testin ja hämmästyin tuloksesta. Yhtäkkiä pisteeni olivat pudonneet syksyisestä lähes 20 pistettä. Syksyllä oli pahimmillaan 57 ja nyt olikin vain 38. Toki pisteet voisivat olla matalammatkin, mutta kyllä tuo nyt paljon paremmalta näyttää kuin se aikaisempi. Ehkä mielialani on ihan oikeasti sitten parantunut?


Vappu tulee jo kohta eikä minulla ole mitään suunnitelmia, ahdistavaa. Tahtoisin niin kovasti tehdä jotain, mutta sen siitä saa kun on epäsosiaalinen ilkeä ja turha. Oma vikani.

olen tyhjiä sanoja ja pelkkää sekavuutta.

toisinaan jo melko onnellinen.

usein niin kovin omituinen.

miksei vain normaali?

I wanna breathe without feelin' so self-conscious.

Outoa ajatella kuinka hyvin viime viikko meni. Tai no, en nyt tiedä miten hyvää se oli, mutta ehkä ainakin kaikesta tästä eroon pääsemisen kannalta se oli hyvin. Olin tänään aamulla yhä varma siitä kuinka paljon parempi olisikin ilman tätä. Kuitenkin iltapäivällä aloin jälleen ymmärtää kuinka vaikeaa se on irroittautua kaikesta tutusta ja "turvallisesta". Miten se ei ole millään tapaa helppoa tehdä asioita toisin, valita oikein. Vaikka kuka sitten määritteleekään oikean ja väärän?


Olin H:n kanssa kaupungilla, mutta nälästä huolimatta en oikeasti yksinkertaisesti uskaltanut syödä. Se fakta, että kuka tahansa saattaisi nähdä minut syömässä tuntui aivan järjettömän pelottavalta. Ajatus on naurettava, tietenkin kaikki syövät eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää, minustahan näkee myös, että olen kyllä syönyt. Vaikka kuinka käsitän syömisen olevan normaalia, en voi kuvitella jonkun näkevän minut syömässä. Kuinka typerä sitä ihminen voi olla? Pelätä nyt syömistä ulkona ja missä tahansa jossa joku tuttu voi nähdä. Ehkä olisin voinut sanoa H:lle jotain, mutta turhaa. En todellakaan saa häiritä ketään, ei se koskaan ole johtanut mihinkään hyvään kun olen aina karkoittanut jokaisen elämästäni. On myöskin täysin kummallinen ajatus, että häntä edes kiinnostaisi. Voi, ei todellakaan yksinkertaisesti voi kiinnostaa. Kun ei ketään kiinnosta, olen niin täysin turha ja vaikea taakka ihmisenä. Parempi kaikille, että pysyn hiljaa.
Hiljaisuus on hyväksi, ei kannata puhua turhia kun jo se, että olen olemassa on monelle täysin turhaa. Ajattelemattakaan sitten sanojani, täynnä turhuutta.
Olen hiljaa ja kuljen päivät läpi tuottaen lisää pettymyksiä.
Lukioiden pääsykokeet ovat aivan pian ja pelkään niin hurjasti, entä jos en osaa enkä pääse yhtään mihinkään?

"Turn the page

I've been hiding,

Drowning,

I've been running,

Starving,

I've been feeling nothing"

Sick Puppies - Issues

Maybe it's time to change and leave it all behind.

Sanottavaa olisi niin hurjan paljon, mutta yli 24h valvomisen takia ajatukset eivät kulje.
Silmäluomet meinaavat painua väkisinkin kiinni ja olisi enemmän kuin ihana ajatus mennä peiton alle nukkumaan. Ei tähän aikaan kuitenkaan voi mennä nukkumaan, kello ei ole edes kahta iltapäivällä. Ehkä parin tunnin päästä sitten..


Viime viikko oli ihana, enemmän kuin ihana.
Olen oikeasti rentoutunut niin hurjan paljon, onni on tullut jo lähtöä edeltävänä torstaina ja lähes siitä asti pysynyt. Jollain tapaa kauhistuttaa ajatus, että olen oikeasti syönyt normaalisti koko viime viikon. Aivan täysin normaalisti, en tiedä millä tapaa normaalimmin sitä olisi voinut syödä?
Söin aamiaisen, lounaan ja päivällisen sekä toisinaan jäätelöä jota en oksentanut vaikka se olisikin ollut helppoa. Myönnetään, ensimmäisenä päivänä kun söin jäätelöä, ahdistus kasvoi liikaa ja yksin hotellihuoneessa ollessa.. No, ei hyvä yhtälö. Kuitenkin se oli vain yksi kerta, yksi kerta ei riko kaikkea.

Tajusin hetkittäin matkan aikana kuinka oikeasti taidan olla hurjan onnekas. Kaikki ei silti ole täydellistä, tavara ei takaa oikeaa onnea. Materialismionnellisuus on ihanaa, mutta materialla ei saa oikeaa pitkäkestoista hyvää oloa.
Oli tilanteita jolloin pysähdyin ajattelemaan kaikkea ja hyväksyin asioita. Toisinaan ahdistus siltikin yritti viedä tilaa, mutta en antanut periksi. Ajoin sen pois ja keskityin kiinnittämään huomioni kaikkeen muuhun, kuten kauniisiin rakennuksiin ja shoppailuun sekä mereen. Olin rannalla lähes päivittäin, halusin ruskettua ja siinä onnistuinkin. Matka oli kaikin puolin niin hurjan onnistunut.


En tiedä mitä tästä mistään taas tulee, mutta jatkan yrittämistä. Toki voi olla, että olen jo huomenna toista mieltä kaikesta jouduttuani kohtaamaan ihmisiä koulussa. Kesälomaan on kuitenkin enää hurjan lyhyt aika, kyllä sen kestää, pakko on.

"And maybe it's time to change,

and leave it all behind.

I've never been one to walk alone,

I've always been scared to try"

Sick Puppies - Maybe