Since I fell for that spell I am living there as well.

Harmaus täyttää jokaisen löytämänsä kolon.
En jaksa juosta, pakeneminen ei auta.
Pitää välttää turhia liikkeitä.

Kaikki te vain valehtelitte.

Valheita, valheita, valheita.

Lisää valheita.

Mihinkään ei tarvitse uskoa.

Helpompaahan se niin on?

Toivo? Ajanhukkaa.

Lähden viidentoista tunnin päästä hymytytön luokse.

Unohdan kaiken ja teen mitä tahdon, en välitä.

Hetki on ainoa, jolla on mitään väliä.

Huominen voi odottaa ja minä juoksen karkuun kun en uskalla.

Lasten ilo ja nauru muistuttavat menneestä, mihin ne ajat katosivat?

I'm finished trying to tell myself this will go away.

Opiskelemisen sijaan istun saunassa ilman valoja.
Katson ikkunasta ulos, keltainen, valkoinen ja vihreä.
Ulkona on kylmä, mutta saunassa on lämmintä ja rauhallista.

Kasa paperia odottaa pinkkiä stabiloa, mutta antaa olla.

En jaksa ihan vielä, haluan edes hetkeksi rentoutua.

Pienen hetken rauha ja hyvä olo, kyllä se katoaa.

Palaan pöydän ääreen ja yritän lukea.

Mitään en muista kuitenkaan.

Onko sillä edes väliä?

On sillä, vaikka mitä väittäisin.

Meinaan kasata lukiosta järkyttävän työmäärän.

Ei sellaiseen pysty mitenkään, ei vain pysty.

Todennäköisesti sitä ei edes saisi ottaa.

Vajaa viikko ja näen hymytytön.

ps, huomioin kyllä Stellan antaman tunnustuksen. 

Postaan varmaan viikonloppuna.

Could it be that it was a dream, and I'm still beside her.

Eilinen oli mielenkiintoinen.

Paniikkikohtaus keikalla, ei näin.

Istuimme hymytytön kanssa salin ulkopuolella.

Saattoi illan aikana kulua alkoholiakin.

Järjestyksenvalvoja tulee kysymään onko kaikki hyvin.

Hymytyttö vakuuttaa näin olevan, minä toistelen perässä.

Suudelmia. Kuiskauksia. Suudelmia. Halauksia. Heilumista.

Hän kertoi oikeasti välittävänsä hurjan paljon, monesti.

On kuulemma pahoillaan aiemmasta käytöksestään.

Ymmärtäisi, jos käskisin hänen painua helvettiin.

En minä ole niin ilkeä.

Annan anteeksi enkä näe väärää.

Nukuin hymytytön vieressä, onnellisuutta.

Herätys ei ollut mukava, maailma vaikutti kylmältä.

Eihän sellaista halua kohdata jos on toisen vieressä, eihän?

Right now I wish you were here.

Viikonloppu kuluu nukkuessa, kai opiskelinkin edes vähän.

Koeviikko alkaa ylihuomenna, en oikeastaan osaa mitään.

Onneksi ei ole läksyjä, ehkä stressi helpottaa kohta?

Nyt pitää vain selviytyä kokeista kunnialla.

Kyllä luulisi minunkin siihen pystyvän.

En voi olla niin paska.. tai no voin.

Hymytyttö tulee huomenna yhdelle keikalle.
Sen jälkeen meille yöksi, ei tarvitse nukkua yksin.
Uutisen vahvistuminen sai matematiikankin siedettäväksi.

Ihanaa tietää, että saan nukkua jonkun vieressä.

Mitä sitten vaikka olemmekin humalassa huomenna?

Maanantai ja seuraavana päivänä koe? Aivan sama minulle.

Pitäisi lukea kokeisiin mutten vain jaksa.

Miksen saisi nukkua jatkuvasti?

It's so easy to leave me all alone with the memory of my day in the sun.

"Average. 

It was the worst, most disgusting word in the English language. 

Nothing meaningful or worthwhile ever came from that word."

— Portia de Rossi, Unbearable Lightness.

En kirjoita, sanani ovat kadonneet monien vaaleanpunaisella merkittyjen sivujen väliin.

Koulussa on työtä enemmän kuin jaksan, nauran kun joku kysyy eikö työtä ole liikaa.

Kyllähän minä jaksan kun en anna itselleni muita vaihtoehtoja, ei niitä ole oikeasti.

Jaksan, tai itken ja jaksan.

Tämän viikon aikana kaksi pientä hermoromahdusta.

Totean, etten pääse kursseista läpi ja haluaisin vain itkeä.

Vahvat ja hyvät tytöt eivät itke eivätkä turvaudu punaiseen.

Neiti syksy ei puhu.

Selitys tuli viime viikolla.

Painava hiljaisuus laskeutui takaisin.

Pelkään aivan hurjasti, mitä hän oikein ajattelee?

Odotan vielä viikon tai kaksi, enempää en voi.

Asia on selvitettävä, vaikka pahin voi käydä.

Ehkä hänkin vain lähtee elämästäni?

Kaikki olikin liian kaunista ollakseen totta.