two week course at a suntan clinic.

Perjantaina söin kaupungilla vaikkei edes oikeasti ollut kamala nälkä. Olinhan sentään syönyt seitsemän tuntia sitten leivän. Tänään söin äidin kanssa torilla letun, enkä muistanut ahdistua. Varmaan olisi pitänyt, vaikka se olikin päivän ensimmäinen ruoka. Ehkä yritän vain olla rennompi, sillä tänään illalla kävelen lentokentällä ja muistan taas, kuinka maailma näyttää pilvien yläpuolella niin paljon paremmalta. En ole pakannut kaikkea, mutta yritän kerätä itsevarmuuteni rippeitä, että uskaltaisin käyttää uusia bikineitä. Alaosa oli oikeasti liian iso, vaikka pelkäsin ettei se mahdu.

En varmaankaan kirjoita kahteen viikkoon. Kone jää kotiin ja toivottavasti olisin niin onnellinen, etten jaksa tapella kännykän kanssa. Olen oikeasti aika onnellinen enkä todellakaan jaksa ajatella sellaista, joka veisi onnen pois. Kyllä kaikki selviää.