mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa.

Vaikka viime viikkoon mahtui yksi ilta kun lähes itkin sitä kuinka epäonnistunut olen ihmisenä, olen ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Olin surullinen ehkä pari tuntia, mutta jossain vaiheessa iltaa tajusin kuinka naurettavaa on olla surkea sellaisesta asiasta. Niin kauan kuin kukaan ei ole kuollut eikä mitään laitonta ole tapahtunut, asiat eivät yksinkertaisesti voi olla kovin huonosti. Olen kironnut harrastukseni alimpaan helvettiin, mutta eilinen näytti taas toisen puolen. Minulla oli oikeasti kivaa koko kuuden tunnin seisomisen ajan. Ymmärsin taas miksi jaksan sitä ajoittaista paskaa mitä tietyt ihmiset heittävät niskaan lähes laittoman paljon. Tapasin eilen kissatyttöä ja mietin, että voisin päästää irti asioista, joille en selkeästi voi mitään eikä heitä edes kiinnosta. Ehkä pian.

Kirjoituksiin on tasan viikko aikaa ja pitäisi kai panikoida, mutta oikeastaan en halua tehdä sitä. Käyn kaupassa ja sitten luen fysiikkaa vaikka mieluummin kävelisin pitkin kaupungin katuja ja ottaisin valokuvia kaikesta kauniista mitä täällä on.

Katsoin kahden tunnin ajan kuvia asunnoista tuhansien kilometrien päässä enkä voi olla innostumatta. Kesästä tulee niin upea, vaikka en saisikaan töitä, sillä on jotain mitä odottaa ja asiat kyllä oikeasti järjestyvät aina jotenkin. Sitä isäkin sanoi tänään aamulla, eikä edes valittanut kun puhuin matkasta.

En oikein tiedä mitä olen enää, en yritäkään syödä normaalisti, mutta toisaalta en pelkää ruokaa kuollakseni. Tarkkailen numeroita ja hypin riemusta kun ne ovat vähemmän kuin aikaisemmin. Uskallan syödä tuntemattomien ja puolituttujen ihmisten seurassa leivän ja kahden vuoden takaiseen se on oikeasti aika saavutus. Mietin yhä miten aion selvitä kesällä kun haluaisin oikeasti syödä vähän mutta samalla haluan maistaa kaikkea sitä mitä söin kaksi vuotta sitten. Toivon vain etten oksenna, se olisi säälittävyyden huippu. Olen muuttunut tänä vuonna paljon ja tiedostan sen itsekin. Tavallaan olen ehkä rasittavampi kuin aikaisemmin, mutta toisaalta niin hurjan paljon onnellisempi. Vaikka me ei olla enää me.