We live in every moment but this one.

Jonotin viisi tuntia saadakseni Nightwishin uuden levyn, nimikirjoituksilla.

Ollessani kaupan ovella en enää tiennyt mitä tehdä, epätodellinen olo.

Seisoessani jäsenten edessä halusin itkeä, uusi levy, viimein siinä.

Kiitin Tuomasta ja kerroin, kuinka heidän musiikkinsa on auttanut.

Hän vaikutti hiukan hämmentyneeltä, vakavat kasvot ja "hienoa kuulla".

Pöydän luota poistumisen jälkeen olin aivan sekaisin, hengittäminen oli outoa.

Aikaisemmin päivä oli mennyt täysin päin seinää.

2h unta, sekä järkyttävän huonosti mennyt koe.

Illemmalla toinen, joka meni yhtä huonosti.

En jaksa edes välittää, sillä musiikki♥

Tajusin kotiin palattuani, kuinka paljon teeskentelen.

En osaa olla oma itseni, piilotan kaiken naamarin taakse.

Hakiessani levyä olin hetken ajan täysin aito.

Olin juuri niin haavoittuvainen kuin oikeasti.

Eikä se kai ollut edes paha?

You swore you were my friend, now I have to start all over again.

It's getting almost that bad again.
Unohdan, kuinka oikein nukkua yöllä.
Pyörin valveilla löytämättä hyvää ratkaisua.

Melatoniini nukuttaisi, mutta herätys on pian.

Kolme tuntia aikaa nukkua väsymys pois.

Ihan kuin ehtisinkin, hyvä vitsi, mainio.

En tiedä mitä teen tai mihin menen.

Ajelehdin eteenpäin jaksamatta välittää.

Itken kun hetken ajan välitän sittenkin, ei saisi.

Haluan koeviikon olevan jo ohi.

Olen liian väsynyt, en jaksa.

Miksi olen tällainen?

Seuraavalla kerralla liikunnassa paritanssia..

En suostu, minuun ei oikeasti saa koskea.

Saatan jopa sanoa opettajalle, teen jotain muuta?

I just wanna feel okay again.

Makaan jälleen kerran valveilla, pitäisi nukkua.
En vain saa unta vaikka kuinka yritän.
Turvaudun valkoiseen pilleriin.

Miksei ikkunassani ole vieläkään jouluvaloja?

Olen aikaansaamaton ja laiska, en vain jaksa mitään.

Opiskelu vie liikaa energiaa, minä tahdon ainoastaan nukkua.

Viikonlopun aikana yli vuorokauden verran unta.

Siltikin väsyttää, mutten nukahda.

Mikä minussa on vialla?

..oikeampaa olisi kysyä mikä ei ole..

Neiti syksylle tuli lauantai-iltana paha olo minun takiani.

Olen aivan kauhea ihminen, aiheutan pelkkää pahaa.

Miksen koskaan opi olemaan oikeanlainen?

Ylihuomenna koe enkä ole lukenut kuin puolet alueesta.

En jaksa, en oikeasti jaksa yhtään mitään. Pääni hajoaa. 

Milloin minusta oikein tuli tällainen, aikaansaamaton?

Imaginarium, a dream emporium.

Oikeastaan haluaisin vain olla vapaa ja onnellinen.

Huomenna jälleen koe johon en ole lukenut juurikaan, hups.

Mutta kun musiikki on kauniimpaa kuin esseen rakenne.

Minun kun piti muka nostaa numeroita? hah.

Pikkuisen vajaa 600kcal ja tieto tulevasta onnellisuudesta.

Haluan kofeiinia ja halauksia.

Peux-tu peindre avec toutes les couleurs du vent.

Peitän tummat silmänaluset huolellisesti meikkivoiteella ja puuterilla.

Violettia luomiväriä, violetit rajaukset ja punaista huulipunaa.

Kynnet sävyä "You Can!", niin, kyllä minä pystyn.

Musiikki tuo ajatuksia, haluan Pariisiin, tahdon puhua ranskaa.

Sinne en kuitenkaan nyt pääse, joten pakkaan painavat kirjat laukkuun.

Kiedon sinisen pehmeän huivin kaulaani, laitan kengät jalkaan ja lähden sateeseen.

Suuntana kahvila, tarkoituksena opiskelu.

Kenties myös pieni onnellisuus?

Aion juoda vihreää teetä ja unohtaa ne sisälläni olevat hiukan päälle 200 kaloria.

Lisää tulee myöhemmin, mutta ei paljoa, ihan vähän vain.

-2kg maanantaista, ehkä olen joskus siedettävä?

Ei, en ole oikeasti laihtumassa juurikaan.

Haluan vain samoihin lukemiin kuin vuosi sitten.

Tämän kokoisena ei saa olla olemassa, ei oikeasti saa.

Ne vous inquiétez pas, je sais ce que je fais. Je jure à vous.