Sielusi kadotat vain öisiin retkiin, syntyy syviä haavoja.

"Täytyy saada levätä huolella.

Antaa ajan olla minun puolella,

niin kai se on.

Eihän tiedä mihin se sydän pysähtyy

ja pieni maailma särkyy.

Se on niin haurasta,

jos on satasen vauhdissa."

En ilmeisesti osaa mitään muuta kuin tuottaa pettymyksiä.

Anteeksi.

Kaikki paranee ehkä jo huomenna, älä nuku pelossa.

Herään puolitoista tuntia ennen kuin pitäisi vaikka kuinka väsyttää.

Illalla istun sohvalla silmät hädintuskin auki ja lähes itken.

En jostain syystä vain uskalla mennä nukkumaan.

Olen naurettava tapaus, pelkkä vitsi.

Uppoudun omiin ajatuksiini enkä jaksa kiinnittää huomiota.

Yritän vain selvitä tavalla tai toisella, eipä silläkään oikeasti väliä ole.

Pysähdyn miettimään hieman enemmän ja tajuan, kuinka sotken aina kaiken.

Se oli minun syytäni.

Eilen pelkäsin nukahtaa ja tänään en vain jaksa.

Nyt voisin nukkua pienen ikuisuuden.

Joskus hetkittäin mietin, onko sittenkään hyvä näin.

"mä ymmärrän sua täysin... ei helvetti, itken tääl ihan liikaa. 
mä en todellakaan halua menettää sua, oot ihan helvetin tärkee mulle. 
tärkein. mut no, sun päätökses se on."

hups. 

Jälleen kerran sain jonkun itkemään, joka välittää minusta.

Miksi pääni täytyy olla niin typerä, että se ehdottaa aina etäisyyttä?

Aina kaikkien kohdalla jossain vaiheessa ehdotus: "entä jos katkaisisit välit?"

En minä oikeasti halua katkaista välejä neiti syksyyn, en todellakaan halua.

Pelkään vain etten ole tarpeeksi ja kuitenkin tuntuu, että olen liikaa.

Kuulostaa jälleen kovin tutulta, näin sitä on aiemminkin saatu kaikki hajalle.

Miksei vanhoista virheistään voisi oppia?

Hautaudun peiton alle pyörimään ajatuksissani. 

Halaan pehmonallea ja toivon kellon lyödessä 11:11.

En edes oikeasti enää usko toiveideni toteutumiseen tuohon aikaan.

Jokainen sillä kellonlyömällä toivottu asia on aina mennyt juuri toisin.

Itken kyyneleen tai useammankin. 

Ehkä siksi, että siitä on nyt vuosi kun isoäitini kuoli, tai siksi, että minulla on ikävä.

Kyllä, minä olen vahva, reipas ja otan vastuuta.

Kyllä, minä jaksan aivan mitä tahansa.

Kyllä, minä kestän aivan kaiken.

Kyllä.

Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

"They say the devil's water
It ain't so sweet
You don't have to drink right now
But you can dip your feet
Every once in a little while"

Truth be told: kaipaan menneisyyttä, 

enkä todellakaan tiedä mitään tulevasta.

Haluaisin vain istua jonkun vieressä ja elää hetkessä.

Ei onnellisuus voi olla mahdotonta, mutta miten se onnistuu?

Osaako joku kertoa?

She had some trouble with herself.

En jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, kuinka olen itsekäs ja vaikea tytär.

Anteeksi, että olen olemassa. Ehkä teilläkin olisi paljon helpompaa ilman minua?

Viikonloppu on aivan nurkan takana, mutta ei se tunnu siltä.

Edessä on oikeasti pelkästään koulutöitä ilman mitään muuta, niin sen kuuluukin.

Minun on saatava tässä jaksosta parempia arvosanoja aineista, joista on enemmän kuin yksi kurssi.

Olen huono oppilas, tytär, kaveri ja ihminen.

En vain kykene olemaan täydellinen, vaikka kuinka yritän.

Pitää varmaankin vain yrittää todella paljon nykyistä enemmän.

 Haluaisin sanoa vaikka mitä, mutta on parempi vaieta.