Nothing but sham and a lie.

"Olemme pieniä kristallihelmiä,

ajan julmassa pelissä.

Meitä lyödään ja meidän täytyy pyöriä,

kiiltää kauniisti, eikä särkyä."

Entä jos ei pysty vastaamaan toisten odotuksiin?

Hymyilen ja nauran, minähän olen onnellinen, mitä muutakaan kuvittelit? 

Kerron muille vaaroista ja kaikesta mitä pelkkä kalorien tarkkailu voi aiheuttaa.

"En ole koskaan tavannut ketään muuta syömishäiriöistä kuin siskoni"

Näinkö luulet? En puhu itsestäni, mutta etköhän ole tavannut useammankin.

Tekopyhä, syyttelevä, ilkeä ja epäonnistunut olento.

Pitäisi vain kadota pois.

Miksi olen täällä?

ps, leijona ei enää puhu minulle.

mitäs helvettiä?

Please take your time but go away, don't flash that light anymore.

Tarvitsen vuorokauteen enemmän tunteja kuin minulla nyt on käytettävissäni.

En yksinkertaisesti kykene kaikkeen johon pitäisi.

Olen liian väsynyt edes heräämään.

Iltaisin en yksinkertaisesti uskalla mennä nukkumaan.

Eilenkin se onnistui vain kahdella melatoniinilla.

Väsytti kyllä, mutta pelkäsin nukahtamista.

Kuinka häiritseviä unet voivat ollakaan?

Mistä ihmeestä siinä oli kyse viimeyönä?

Kouluun mennessä yritän kerätä itseni, kovin huonosti onnistuen.

Tänään sain kuulla näyttäväni väsyneeltä, isot silmäpussit kuulemma.

Miten se on mahdollista kun viime yönä kerrankin nukuin pitkään, peräti 8h?

Menen huomenna jälleen läksyt tekemättä, en vain ehdi enkä jaksa.

Tiedän, että pitäisi, mutta pitäisi myös nukkua.

Ai, eikö? Anteeksi.

On kummallista kuinka helppoa valehtelu tuntuu olevan.

Kuka oikein on totuuden arvoinen? 

En minä varmaan ainakaan.

En jaksa enää edes kerätä itseäni. 
Olen sitten rikki, sillä ei ole mitään väliä. 
Pitää vain hymyillä ja selvitä jotenkin päivästä toiseen.

Kyllä minä jaksan kaiken tämän työn mitä minulla on.

Mitä sitten, vaikka oikeasti tuntuu, että hukun?

Sillä. ei. ole. mitään. väliä.

On oltava vahva.

We find ourselves in the same old mess, singin' drunken lullabies.

Illan päättyessä nojaan seinään sormet kurkussa oksentaen huonoa oloa pois.
Taas kerran join liikaa, muistikatkoja ja häpeää.

Tapasin ensimmäistä kertaa noin puoleentoista vuoteen erään henkilön.

Vuosi sitten itse peruin heille menemisen kun oli muuta menoa.

Rikoin perinteen, mutta se päivä oli hienompi kuin eilinen.

Keskityn kirjoittamiseen, unohdan ajatella kuinka sattuu.

Hetkittäin herään ajattelemaan ja siinä samassa haluan unohtaa.

Tajusin tänään, kuinka haurasta kaikki on.

This is how you remind of what I really am.

Tänään ymmärsin miksi kannattaisi käydä ratsastustunneilla.
Olin oikeasti onnellinen, vapautunut, rento ja hymyilin.
Mistä ihmeestä se mukava ja hyvä olo oikein tuli?
Ehkä yksinkertaisesti hyvin menneestä tunnista. 
Kerrankin onnistuin jossain.

Muutamia vuosia sitten minulla oli estekammo, ei ole enää.

Peloistaan voi päästä yli, kaikista niistä. 

Taisin juuri tajuta, että aivan oikeasti olisi hyvä käydä niillä tunneilla.

Kai sitä saa edes yhtenä päivänä viikosta tehdä jotain muutakin kuin opiskella?

Edes kerran viikossa tällainen onnellisuus todellakin kelpaisi paremmin kuin hyvin.

Uuteen vuoteen asti käyn kerran viikossa, haluan hymyillä ja onnistua jossain.

I just got lost, every river that I've tried to cross.

"Well, when I was lost, I suppose it's good advice to stay where you are until someone finds you. But who'd ever think to look for me here? Good advice. If I listened earlier, I wouldn't be here. But that's just the trouble with me. I give myself very good advice, but I very seldom follow it."

Lewis Carroll - Alice's Adventures in the Wonderland

Pääni hajoaa juuri nyt, ei huomenna tai kahden päivän päästä.

Minulla ei ole voimia tehdä vaadittavaa määrää tehtäviä.

En pysty yhden kurssin suorittamiseen.

Olen epäonnistuminen.

I fell apart but I got back up again.

..or did I?

Päästäkää minut Pariisiin, Lontooseen ja kaikkialle.

Haluan kokea miltä tuntuu olla elossa.

En käsitä, kuinka tästä selvitään.

Kyllä se on mahdollista ja niin tulee tapahtumaan.

Tavalla tai toisella, aivan varmasti.